Lakanasta pyykkipussi, pyykkipussista pytikkä!

Olipa vieläkin sukujuhlat tulossa - ja helteet sen kuin tuntuivat jatkuvan. Paniikki iski, piti äkkiä saada jotakin vilpoista päällepantavaa tyttöjen serkkupojan rippijuhliin. Raitakangasta tunikatyömaan jäljilta oli vielä sen verran että se juuri ja juuri riittäisi mekoksi. Helletopin kaavaa muokkasin lennossa vähän peittävämmäksi ja pidensin helmaa. Ja pikaisesti ompelin mekon. Ja kun mekko valmistui, totesin että tytöt olivat pahassa flunssassa ja itselläkin kurkkua karhisti. Juhlat jäivät siis väliin, mutta mekko tuli tehtyä...



Käytin mekkoa sitten kotioloissa ja mukavaksi sen totesin. Voisikohan sitä käyttää housujen/legginsien ja pitkähihaisen paidan kanssa?

Mutta tällaista on siis lapsiperheen elämä. Tytöt ehtivät olemaan neljä päivää päiväkodissa, ja viidentenä sinne ei enää voinut mennä. Toivottavasti tämä sairastelukierre menee ohi jossain vaiheessa ja pääsemme takaisin normaaliin suht' terveeseen olotilaan.

Seuraava työmaa: verkkarit itselle. Eurokankaassa käteen jäi tosi halpa pala ihanan tuntuista trikoota. Huomasin, että siinä oli pari reikää, mutta vasta kotona tajusin, että siinä oli koko pätkän mittainen neulavika ja silmäpako. Luovuus peliin siis ja sininen nauha peittämään viallista kohtaa. Odotan ilmojen viilenemistä, jotta pääsen käyttämään näitä.



Ja lopuksi kierrätysideointia: Olen jo pitkään pohtinut, mitä tekisin vanhoilla lakanoilla. En raaski laittaa roskikseen ihanan pehmeää puuvillaa, mutta en ole millään meinannut keksiä mitään tekoa ohueksi kuluneelle kankaalle. Jos edes olisivat iloisen värisiä, mutta ei, meidän lakanat ovat pääasiassa vaaleansävyisiä. Mutta nyt keksin yhden idean tai tekniikan, jolla kulunutta kangasta ehkä voisi hyödyntää. Tämä on nyt ensimmäinen testi. Esittäköön tämä esine vaikka pyykkipussia, mutta tuo kuviointi on se idea. Tämä voisi vaikka toimiakin. Pitää vielä kokeilla eri työtekniikoita ja hioa ideaa. Siinä työtekniikkaa hioessa ne lakananjämät sitten kuluvatkin...


Muistuttaisin arvonnasta pari postausta taaksepäin. Vielä en ole valmis julistamaan voittajaa, joten kaikki kommentoimaan ja osallistumaan!

Taas hattu ja muutakin

Taas saivat tytöt hatun. En edes tiedä, kummalle tämä on. Pitänee tehdä vielä toinen samanlainen - tai muuten samanlainen, mutta erilaisella nauhalla / rusetilla. Vaikka nyt rupeaisi kyllä olemaan jo myssyjentekoaika...



Hatun lisäksi olen ommellut lakanoita. Kaikki vanhat pussilakanat rupeavat ratkeilemaan vanhuuttaan. Uusien ompelu on vielä melko helppo juttu, mutta mitä tehdä vanhoilla ohuiksi kuluneilla, hailakan värisillä lakanoilla. Tätä olen pohtinut pitkään. Nyt minulla on kehitteillä parikin juttua. Mutta eipä mennä asioiden edelle... Tässä siis uudet pussilakanat ja kolme tyynyliinaa.


Knagasta jäi vielä vähän yli, sekä vaaleaa että ruskeaa. Vaaleista tein lautasliinoja, ruskea päätynee ikuisuusprojektiin: tilkkupeittoihin. Tai pussukoihin, hmmm... Mutta siis meillä käytetään lähes pelkästään kankaisia lautasliinoja. Eikä meillä kyllä kulu talouspaperikaan, vaan kaikki pyyhitään pestäviin liinoihin. Kuvassa vielä tunnelmaa lautasliinakaapista.

Arvonta - mihin käyttäisit kassia?

Edellisessä postauksessa ihmettelin, että mitä tekisin neljällä punaisella pikkukassilla. Nyt keksin! Täten julistan arvonnan. Toivon, että kommentoit ja annat ehdotuksesi, mihin kassia voisi käyttää. Sitten itsevaltaisesti valitsen parhaan ehdotuksen / parhaat ehdotukset ja palkitsen ehdotusten tekijät näillä kasseilla. Enkä edellytä mitään linkittämistä tms. Mutta sen edellytän, että arvontaan osallistujat seuraavat itse, osuuko voitto kohdalle ja miten voitto lunastetaan. Julkistan nimittäin voittajan / voittajat täällä sitten joskus...

Kassit ovat siis punaista valoverhokangasta. Kangas on aitoa keinokuitua (polyesteriä?), vähäsen jäykkää organzan tapaan ja kivasti kiiltelevää. Pussukat ovat noin 22 cm leveitä ja 25 cm korkeita. Tässä vielä edellisen postauksen kuva uusiksi.


Onnea arvontaan! Odotan mahtavia ideoita!

Kesätunnelmia

Pitkä kuuma kesä - ihanaa! Aika on mennyt uimarannoilla, mökeillä, mummulassa - kaikissa sellaisissa touhuissa, jotka kesään kuuluvat. Ja siksi olen ollut off line ja muutenkin off. Tässä aluksi näitä off-kuvia: tunnelmia mummulasta.





Jotakin pientä ja satunnaista käden työtäkin olen jossain välissä saanut aikaiseksi. Ensinnäkin se helletoppi josta jo vihjailin. Tein sen raskausaikaisesta hulmuhelmahameesta. Kanttaukset olivat jo hameessa, ihan hyvin ne sattuvat tähänkin paikalleen. Toppi on jo ehtinyt käyttöön ja saattaa olla että sitä vieläkin tarvitaan - helteet kun tuntuvat jatkuvan.



Tarvitsin pussukan pyykkipojille. Päätin tehdä sen samaisesta punaisesta valoverhosta, josta olin jo aikaisemmin tehnyt kasseja. Kankaan leveydestä tuli kuusi pussukkaa, eihän sitä nyt yhtä varten viitsinyt punaista lankaa vaihtaa. Pyykkipoikapussiin tein vähän erilaisen sangan, viidestä muusta tuli "klassikoita". Nyt vaan en tiedä, mitä näillä tekisin. Yhden olen jo vienyt tuliaisiksi mökki-isännille. Onko kellään ideaa mihin tällaista pikkukassia voisi käyttää?




Sitten vielä esimerkkejä kierrätys- ja materiaalinsäästöinnostani: kaapissa lojui käyttämättömänä hienon värinen mutta hankalan kokoinen froteepyyhe. Päätin halkaista sen ja tehdä siitä kaksi käsipyyhettä. Nämä sopivat hyvin meidän vessaan. Ja toinen esimerkki on vanha täkkini. Sen päällikangas oli reunasta reikiintynyt, mutta muuten täkki oli hyvässä kunnossa. Ompelin lakanakankaasta paikat ja kaistaleet peittämään reikiintyneet kohdat. Näin täkki palvelee vieläkin ainakin vuoden. Ehkä minun vihreysintoiluni menee tässä vähän liian pitkälle, mutta minusta kaiken tavaran pitäisi kestää niin kauan, kunnes sen tekemiseen tarvittava materiaali ja energia on uudistunut luonnossa. Vain tämä olisi oikeasti kestävää. Täkin tekemisessä on kuitenkin ihan varmasti käytetty keinokuituja ja uusiutumatonta energiaa, joten täkkiin käytetyt panokset eivät "palaudu koskaan". Vuosi sinne tai tänne tähän äärettömyyteen verrattuna ei paljon merkitse, mutta haluan kuitenkin ajatella, että pienelläkin teolla on merkitystä. Ja toivon, että esimerkkini (sen lisäksi että se monia ärsyttää) innostaa jonkun muunkin ajattelemaan (ja toimimaan) kestävästi.





Ja hei, kesä tuntuu jatkuvan vielä! Miten saisi imettyä kesäenergiaa syksyn työnhakuun ja muihin touhuihin?

Helle inspiroi

Jostain syystä tämä käsittämätön helle inspiroi minua. Ideoita ja suunnitelmia on enemmän kuin uintiretkiltämme ehdin toteuttamaan. Mutta jotain valmistakin on syntynyt.

Ensinnäkin olen jatkanut samaa lankajämien hävitysteemaa. Tein ensin tytöille pikkulaukut. Eiväthän he niitä mihinkään tarvitse, mutta on kiva tehdä tytöille jotakin pientä. Ja laukuista tuli ihan hauskat.

Sen jälkeen päädyin tekemään itsellenikin pikkulaukun. Nyt kun taas tulee vietettyä aikaa leikkipuistossa, tällaista laukkua oikeasti kaipaa. Käsilaukkua ei viitsi mukana kantaa, mutta aina ei ole taskujakaan, mihin saisi avaimet ja puhelimen. Leikkipuistokäyttöön siis tämä pussukka on paikallaan.

Helle inspiroi myös tekemään helletoppeja. Ehdin ainakin yhden saamaan valmiiksi ennen kuin helteet loppuvat. Yksi toppi on vielä tekeillä. Saa nähdä, miten sen kanssa käy. Tämä keltainen toppikin kuuluu langanjämien tuhoamissarjaan. Tuo keltainen lanka on niitä samoja tuhoamislistalla olevia puuvillalankoja.
Ja sitten varsinainen hellehomma: hillonkeitto ei ole kyllä ihan fiksua näin kuumalla. Mutta minkäs teet, paras mansikka-aika on meneillään. Hilloissa on mansikan lisäksi joko raparperia tai vadelmaa. Vadelmat ja raparperit ovat omalta kasvimaalta, mutta mansikat ihan vaan marketin aulasta.

Sorprese - yllätyksiä

Iris sai uuden hatun pari viikkoa sitten. Nyt oli sitten Ineksen vuoro. Käytin mekkokankaan jämiä, samoja lankoja ja samaa ideaa. Hatusta tuli ihan älyttömän hieno!


Jo jonkin aikaa sovitusnuken päällä on ollut valmis musta pellavahame. Sen kuvaaminen ja esittely ei vaan ole innostanut. Ensinnäkin mustan hameen kuvaaminen on tosi vaikeaa. Ja toiseksi, en tiedä, mitä hameesta ajatella. Periaatteessa se on ihan hieno, mutta se olisi pitänyt tehdä vähän toisella tavalla. Lisäksi tämä kuuluu taas sarjaan "en tiedä milloin ja minkä kanssa tätä käyttäisin". No, joka tapauksessa tässä se on. Itse olen ottanut tuon kuvan, jossa hame on sovitusnuken päällä, mutta äsken puin hameen itselleni ja annoin kameran tytöille. Rajaus meni metsään, mutta ihan kelpo kuva muuten...





Angelalta tuli kaksi yllätyslahjaa, toinen virtuaalinen ja toinen ihan konkreettinen. Grazie Angela! Konkreettinen lahja tuli postissa, paketista löytyi neulatyyny:

Käytän tässä Angelan ottamaa kuvaa - minun kamerasta kun puuttuu makrotoiminto, eikä kuvaajankaan toiminnoissa ole kehumista... Minun neulatyynyni on tuo sinisävyinen. Ompelupisteessäni ei vaan ole mitään romanttista, eikä tämä neulatyyny tunnu oikein sopivan sinne. Taidan tehdä sillä jotakin aivan muuta, hmmm.
Ja sitten Angelan virtuaalinen yllätyslahja. Blogini sai Angelalta tunnustuksen onnenamuletin muodossa. Jotta se tuottaisi onnea, pitäisi se lähettää eteenpäin seitsemälle bloggaajalle. Minä aion kärsiä vastoinkäymisistä tulevaisuudessakin, enkä välitä tätä eteenpäin, koska:
1. runo voi kärsiä käännöksen käännöksestä
2. en oikein tiedä, kenelle sen lähettäisin
3. periaatteesta en välitä kiertokirjeitä eteenpäin
Jos ei tulevankaan vuoden aikana rupea työpaikkaa löytymään, tiedämme ainakin mistä se johtuu!

Sukujuhlat tulossa

Sukujuhlat tulossa. Mitä tästä syntyy sukujuhlille?

Tytöille mekot! Kaapista löytyi sopiva pala farkkukangasta ja lankakorista ihanan värisiä jämälankoja. Käsityön ystäviin tutustumisen innoittamana päädyin kirjailuun. Tämä on kuitenkin hyvin kaukana siitä, mitä Käsityön ystävien ammattikäsityöläiset tekevät. Eli pistelin ketjupistoja paksulla langalla vähän sinne päin ja väriä fiiliksen mukaan vaihdellen. Ja seuraksi ketjusilmukkakukkasia.

Mekoista tuli hienot ja tytöille mieleiset kuten kuvasarjasta näkyy!







Itsekin ajattelin pukea farkkumekon.