perjantai 23. syyskuuta 2011

Pienestä isommaksi

Nyt on ollut työlistalla liian pienen kasvatusta. Ensinnäkin minua jäi valtavasti harmittamaan muutama postaus sitten esittelemäni farkkutakit. Tietysti siitäkin syystä, ettei niille ole kovasti käyttöä, mutta erityisesti koska toinen niistä oli käyttäjälleen liian lyhyt. Iriksellä on ihan valtavan pitkä selkä, ja "tavallisella" mitoituksella tehdyt yläosat näyttävät onnettomilta. Mietin siis pääni puhki, mitä farkkutakille voisi tehdä. Kangas oli loppu, somistekangasta ehkä olisi vielä saanut lisää, mutta mielestäni sillä jatkaminen olisi pilannut ulkonäön. Näin siis päädyin isännän shortsityömaalta jääneen kankaan käyttöön: tein takkiin "vyötärönauhan" vyönlenkkeineen. Tämä oli ihan näppärä ratkaisu - tosin ehkä vielä säädän vähän.



Piti oikein kaivella vanhempia postauksia: milloin olin nämä housut tehnyt? Löysinpäs, helmikuussa 2010. No, nyt ne olivat vähemmän tyylikkäät, kun eivät yltäneet enää kuin nilkkoihin. Kangas on kuitenkin niin ihanaa ja housut muuten vielä sopivat hyvin, että päätin vähän jatkaa niitä. Siihen tarkoitukseen käytin yhden pieneksi jääneen paidan (ja tulin tuhonneeksi toisen paidan siinä sivussa, mutta se onkin toinen tarina...).

Tällainen on lopputulos:

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Uudet takit lempikeinussa

Sattui Eurokankaassa käteen aivan ihana palakangas. Kauniit värit, hyvän tuntuinen laatu ja lisäksi pintakäsittely: työille syystakeiksi. Tai no, ensin ajattelin tehdä vain yhden takin. Näytti siltä että kangas ei riitä, tai ehkä riittäisi takin lisäksi housuiksi. Mutta kun rupesin kaavoja sovittelemaan, niin kyllä siitä suuren taiteilun jälkeen kaksi takkia näytti tulevan. Taiteilua vaati toisen tytön pitkä selkä. Kaksi pienempää takkia olisi tullut ilman ongelmia, mutta kun toisesta piti saada pidempi... Aivojumpan ja jatkopaloiksi kelpaavien tilkkujen kaivelun jälkeen homma onnistui. Eikä jäänyt kovin paljon hukkapaloja tällä kertaa.

Kuvat on otettu iltahämärissä tyttöjen lempikeinussa leikkipuistossa. Heikkojen valaistusolosuhteiden takia värit eivät ihan pääse oikeuksiinsa.





Pitääpä toivottaa hyvää syksyä. Tuntuu oikeastaan ihan hyvältä, kun hämärtää ja viilenee. Ihana kesä on paketissa, syksyn puuhat vielä kesken ja talven villasukkakelejä odotellaan.

torstai 1. syyskuuta 2011

Ruttukrymppy ja uimalasit

Tein tytöille raitatunikat. Neidit eivät olleet ollenkaan poseeraustuulella, joten hienot tunikat eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Aplikoin vähän sydämiä ja tikkasin kiemurakuvioita. Ompelukoneen säädöt eivät olleet alusta asti ihan kohdallaan, mutta enpä anna sen haitata. Helmaan tein hassun "ruttukrympyn". Ihan hauska efekti, vaikka ei se ihan niin hieno ole kuin ajattelin. Itse asiassa olisin halunnut tehdä helmasta vähän pitemmän, mutta kangasta oli rajallinen määrä.






Alkukesästä tein yhden vihreän huputtoman hupparin. Nyt tein sille kaverin. Tässä valokuvamalli ei suinkaan esitä rokkaria vaan suunnittelee uimakouluun lähtöä!


Itselleni tein vielä yhden pitkähihaisen trikoopaidan.