torstai 31. maaliskuuta 2011

Pieniä töitä

Zzzz...



"Lähdetään kulta hommiin!"



"Ain laulain työtäs tee..."


No, joo. Minua ovat aina harmittaneet nämä soljet. Periaatteessa ne ovat hyvä idea. Metallirakenne on kestävä ja toiminta yksinkertainen. Mutta ne ovat rumia (siis vaikka ne olisi koristeltu muoviroinalla). Ja sitten en pidä ajatuksesta että metallisolki "syö" hiuksia. Niinpä päätin tehdä asialle jotakin. Joku antaumuksellisempi käsityöihminen olisi tietysti virkkaillut kukkasia ja ommellut nappeja ja pitsejä solkiin. Ehkä minäkin joku päivä, mutta tässä nyt ihan perustoteutus: pykäpistoja (tai jotain sinne päin) soljen ympäri. Nämä eivät ole täydellisiä, mutta kuitenkin kauniimpia näin ja hellävaraisempia hiuksille.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kankaan toisesta päästä

Tämän farkkukankaan toisesta päästä tein edellisen postauksen hameen, tästä päästä tuli farkut.


Mieheni otti kuvat. Mitä ihmeen levennys- ja lyhennyssuodatinta hän oikein käytti!!??

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Tyytyväisen työläisen hame

Olenpa tyytyväinen itseeni. Onnistuin ompelemaan itselleni hameen ilman sen suurempia ongelmia, tuosta noin vaan - työn ohessa. Vähän sunnuntaina aloittelin ja sitten iltapuhteena sain sen valmiiksi. Ja päällekin hame on jo ehtinyt pariksi päiväksi. Hyyin meni asiakaspalaveri uudessa hameessa!


No, kuva paljastaa, ettei suoritus ole täydellinen. Käytin vanhan hameen kaavaa, mutta lennossa vähän ideoin ja kehittelin. Niinpä tuo soljen kiinnitys ei ole ihan loppuun asti mietitty. Lisäksi vyötärönauhan jatkokohtaa on pelkkää nuukuutta: en raaskinut rikkoa "ehjää" kangasta vaan kursin vyötärönauhan kokoon kahdesta palasta. Hameen päälle kuitenkin puin pitkän neuleen, jonka alta solki vilkkui juuri sopivasti. Eikä nuo epätäydellisyydet haitanneet yhtään!

Ehkäpä sopiva yhdistelmä työtä ja harrastusta vielä löytyy!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Krokotiili, sammakot, lammikko, osmankäämit, kärpänen

No valmistuipa omaltakin työmaalta jotain:

Miten se nälkä kasvaa syödessä. Löysin kivan raitakankaan ja sattumalta väriin sopivan yksivärisen. Aluksi ajattelin vain yhdistellä näitä kahta kangasta. Sitten piti ideoida applikaatioita. Jostain syystä mielessä pyöri villiintynyt viidakko; päädyin kuitenkin krokotiiliin ja sammakoihin. Siis päädyin krokotiiliin ja sammakoihin ja lammikkoon ja osmankäämeihin ja kärpäseen. Tuo sammakkoaihe rupesi elämään ihan omaa eläämäänsä...




Näitä paitoja oli hauska tehdä. Itse asiassa oli toooosi ihanaa saada ommella lähes rauhassa. Tytöt on vesirokossa, mutta tauti on niin lievä, että ei se juuri haittaa normaalia elämää. Paitsi että tytöt eivät voi mennä päiväkotiin ja minä en voi mennä töihin, näin siis oli mahtava tilaisuus surrutella. No, paitoja oli hauska tehdä, lopputulos ei ole kuitenkaan niin hyvä kuin kuvittelin. Kaavan kehitin ihan omasta päästä, ehkä siinäkin on jotakin vikaa. Ehkä nuo kaksi kangasta eivät olleetkaan parhaat mahdolliset kumppanit. Ja ehkä nuo kuvat olisi kuitenkin pitänyt laittaa jonnekin "etusivulle". No, en valita enempää. Käytettyä näitä varmasti tulee!








Siinä oli kuitenkin mun käsityötauko. Tyttöjen isä jää huomenna kotiin ja tarvittaessa mummo on tyttöjen kanssa loppuviikon. Huomenna menen kurssille, ja ties koska taas ehdin käsitöiden ääreen. Siihen asti aurinkoista kevättä!

Nalle ja Leijona

Tytöt saivat omat käsityönsä valmiiksi, minä en vielä...

Näitä askarreltiin tuossa pari postausta sitten. Ötököilla ei ole nimeä, mutta ne ovat kuulemma Nalle ja Leijona, punainen on Nalle ja keltainen Leijona. Vähän joutui äiti auttamaan, mutta kyllä tytöt voivat näitä omatekoisiksi sanoa. Eiköhän tällä menolla saada teini-iän vaatehuolto hoidettua: saavat sitten itse tehdä...

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kemikaalikuperkeikka

Ensinnäkin selitystä edelliseen postaukseen. Ystäväni Angela lukee blogiani käyttäen googlen kääntäjää. Arvatkaa onko se kypsää! Vähän aikaa sitten Angela totesi että minun pitäisi kirjoittaa enemmän italiaksi (jota vielä joten kuten osaan). Päätin siis täyttää Angelan toiveen, toivottavasti te suomalaiset lukijat saitte selvää googlen kääntäjän avulla!

No niin, onpelukoneeni ja saumurini ovat palanneet huollon kakkoskierrokselta. Eli homma ei mennyt kerralla ihan putkeen. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta, ainakin saumurin ääni hiljeni huollosta, ja toisaalta opin huoltomieheltä uusia kikkoja.

Koneita testailin sitten tekemällä työille jumppapuvun. Tytöt käyvät jumppakoulussa, jossa toiset pukeutuvat vaaleanpunaisiin tylliunelmiin tai Spiderman-asuihin. No, on siellä shortsien ja t-paitojenkin käyttäjiä. Mutta ehkä värikkäät puvut ovat kuitenkin paikallaan. Tällä kertaa tein vain yhden (+ pöksyt). Olimme serkuilta saaneet yhden jumppapuvun, joten niistä oli vain yhden kappaleen vajaus. Käytin tähän nyt sen haisevan kankaan. En tiedä, onko logiikkani ihan kohdallaan mutta ajattelin näin: jumppapuku on päällä kuitenkin vain vajaan tunnin kerrallaan ja max kerran viikossa. Siis kemikaalit eivät ehdi kovasti vaikuttamaan. Mutta toisaalta jumppapuku puetaan paljaalle iholle ja se päällä liikutaan. Mutta pakko kai se on luottaa, ei kai kauppaan pääse oikeasti vaarallisia kemikaaleja sisältäviä kankaita. Jos joku tietää enemmän värjäyksistä ja kankaiden kemiallisista käsittelyistä, laittakaapa kommenttia/viestiä!




Pitikin kikkailla kuvankäsittelyllä... Mutta puvusta tuli mielestäni tosi kaunis. Se olisi kai pitänyt kuvaa varten pukea tytön päälle, en vaan viitsinyt riisuttaa pikkaisen kipeää tyttöä. Meillä podetaan siis vesirokkoa, ja nyt on koko perheen aikataulut sekaisin! (Siksi siis ehdin ompelemaankin)