lauantai 30. huhtikuuta 2011

Suuri innovaatio

Vapun kunniaksi:


Peukkutumppu tai peukkumyssy tai peukunlämmitin... Emme ole keksineet hyvää nimeä, muuten keksintö on loistava! Meillä on siis ikuisuusongelmaksi paljastunut peukunimemistaipumus. Aina öisin peukku eksyy suuhun, erityisesti kylkimakuulla. Ja tietysti joskus päivälläkin, mutta silloin on aina joku aikuinen lähellä sanomassa. On kokeiltu pahanmakuiset aineet, laastarit, lapaset, lahjonta, uhkailu (jopa suun teippaaminen...). Ja mikään ei ole auttanut. Mutta nämäpä toimivat - ainakin toistaiseksi. Ainut ongelma on että solmu voi aueta tai sen voi saada itse auki. Mutta monena yönä tuppi on pysynyt paikallaan ja peukku pois suusta.

Turkoosi lanka loppui kesken, siksi siihen piti laittaa intia-nauhaa jatkoksi. Mutta kumpikin ratkaisu toimii yhtä hyvin.

Hauskaa vappua!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

One size fits all - kuva-arvoituksen ratkaisu

Tässä neiti Cool poseeraa uudessa villatakissaan:


Eli mummon neliö -virkkauksesta tuli 3D-villatakki. Tämä on virkattu kahtena kappaleena, ja koko toteutus on tehty virkaten. Yhtään saumaa ei tarvinnut ommella. Ainut viimeistelyhomma oli langanpäiden päättely ja sitäkin oli loppujen lopuksi tosi vähän, koska olin virkannut langanpäät sinne pylväiden sisään. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä näitä kaksi; toiseen oli tarkoitus vaihtaa vihreän ja turkoosin paikkaa. Mutta niin hieno kuin tämä onkin, en usko että villatakki on kovin käytänöllinen. Saattaa siis olla että tämä jäi yksinäiseksi kuriositeetiksi.




Mutta katsokaapa mihin tämä yksinäinen kuriositeetti vielä sopii! Aivan mahtavaa! Se sopii myös minulle. Hmm, mahtaisiko se sopia isännällekin..? (seuraavat kuvat ottanut äskeinen neiti Cool)




Ehkäpä isäntä ei ilahdu vihreä-turkoosista bolerovillatakista, mutta näistä "sinivuoren yö" -verkkareista isäntä varmasti ilahtuu:



Ai, miten niin sinivuori?


Miehen maratoninnostus on riittänyt tänne asti. Ja se riittänee vielä ainakin muutaman viikon, sillä toukokuun loppupuolella on edessä Tukholman maraton. No, maratontreenauksessa on vähän makkaroita hävinnyt vyötäröltä, ja kaikki housut ovat tippua jalasta. Mulla taitaa olla tässä iso housuprojekti edessä. Tässä homma on siis aloitettu ulkoiluhousuista.
Näiden ajoitus vaan ei mennyt ihan putkeen: nyt lenkkeillään jo shortseissa. No, kaikkea ei voi saada - nyt isännällä on töissäkäyvä emäntä...

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kuva-arvoitus jatkuu...

Näillä vihjeillä voi jo arvata...




Sain tämän työn yllättäen valmiiksi jo pääsiäisen aikana. En nyt kuitenkaan esittele vielä valmista työtä. Pidän teitä jännityksessä ja saan sitten vielä aiheen yhteen postaukseen tässä kuussa. Meni kyllä pääsiäinen oudoksi kun ei ollut mitään käsityötä...

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Ei sukkahousualtistusta!

Aluksi kuva-arvoitus: Mitä tästä tulee? Esittelen tätä lisää työn edistyessä.


Tytöt olivat lähdössä synttäreille ja he halusivat pukea mekot. Pari sopivaa mekkoa kyllä löytyi, mutta mitä mekkojen kanssa. Itse inhoan sukkahousuja, enkä halua tyttöjänikään kovasti altistaa sukkahousuille (ja varsinkin kun niitä ei voi tehdä itse...!). Päätin siis tehdä hauskat raitalegginsit mekkojen kaveriksi. Tämä on meidän makuumme!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kynsilakkaa...?

Sain *marjuskalta* ompeluhasteen: "Esittele blogissasi sinulle mieluinen, rakas tai tuikitarpeellinen ompelutarvike."

Tämä on nyt jo kiertänyt vaikka missä, joten vastaan sen suuremmitta seremonioitta, varsinkin kun haasteessa pyydetään esittelemään yksi esine ja minä esittelen kolme.

Tässä esineeni:


Tärkein, mutta tylsin (tai siis terävin): ratkoja. Ompelutyylini on valitettvasti sellainen, että ratkojaa tarvitaan melkein joka työssä. Jotain menee aina pieleen joko suunnittelussa tai toteutuksessa. Ratkoja on siis aina valmiina.
Toinen esine on läppäkoukkuneula. Näiden neulojen tärkeys johtunee neulesuunnittelijamenneisyydestäni. Nämä neulat olivat välillä unohduksissa, mutta jonkun blogissa niihin taas törmäsin ja muistin, miten käteviä ne ovat esim. saumuritikkien häntien päättelyssä. Ja niillä voi vaikka "virkata" tai pelastaa silmäpaon...
Ja kolmas esine on kynsilakka. Tämä menee nyt vinkkiosastoon. Koska ompelen monenlaisia kankaita sekä ompelukoneella että saumurilla, pitää neuloja vaihdella aika usein. Ja koska olen nuuka, en aina raaski ottaa uutta neulaa ja heittää vähän käytettyä (mutta toimivaa) menemään. Mutta mistä sitten tietää, mikä on trikooneula ja mikä ei. Aina ei edes tiedä koneessa olevasta neulasta mikä se on. Kynsilakalla voi merkata ompelukoneen neuloja. Mulla tummanpunainen merkki tarkoittaa trikooneulaa.

Ja tästä haasteesta siis oli kysymys:



Joidenkin tehtävä on laittaa näitä haasteita liikkeelle ja joidenkin on päättää ne. Minusta tuntuu että tämä on jo ollut joka paikassa, joten en enää osoita tätä kenellekään. Mutta kuka tahansa tämän nähnyt saa minun valtuutuksellani vastata;-)!

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Käsityötasa-arvopohdiskelua

Työn ohessa osallistun yhdelle kurssille. Eräästä kurssipäivästä tiesin etukäteen, että siellä tulee olemaan vähän luppoaikaa, siis päätin ottaa kutimen mukaan. Muut vielä hetken painiskelivat tehtävän kanssa, kun minä päätin kaivaa puikot esiin. Muutaman tuokion sain neuloa rauhassa, mutta noin päivän puolivälissä tuli tiukka kommentti: "Noita Muumi-mammahommia voisi tehdä tuolla aulassa!" Tämä tietysti tarkoitti että puikkojen kilinä häiritsee, joten laitoin kutimen pois.

Jälkikäteen jäin miettimään asiaa. Jos olisin naputellut kannettavaa tai piippaillut kännykän kanssa, en olisi saanut mitään huomautusta. Mutta kutominen tuossa tilanteessa jostain syystä häiritsi yli kaiken. Mitä tämä tarkoittaa? Käsityön harrastajien syrjintää vai mitä? Vai kotettiinko käsityö ylimieliseksi: "olen niin nopea että voin tässä ohessa tehdä jotakin niin turhaa kuin käsityötä..."? Siis netissä surfaminen tai puhelimella leikkiminen ei ole turhaa vaan pakollista, kiireellistä... En tiedä, en osaa tulkita.

Onko muilla vastaavia kokemuksia tai ajatuksia asiasta?

Puikoilla oli silloin ranteenlämmitin, jonka sitten lahjoitin (miespuoliselle) työkaverille. (Siitä onkin riittänyt hupia työpaikalla...!) Ajattelin että neulon vielä toisen ja lahjoitan tälle Muumi-mammakommentoijalle. Jos tämä henkilö jostain syystä sattuu lukeman tämän ja tunnistaa itsensä, totean että en ottanut kommenttia mitenkään henkilökohtaisesti. Päin vastoin, tämä tasa-arvoajatus on niin mielenkiintoinen, että kiitos siitä!