torstai 20. tammikuuta 2011

Vaaleanpunaista

Huh! Nyt helpotti. Sain muutettua otsikkokuvan. Ei muuta tällä kertaa...

tiistai 18. tammikuuta 2011

Luistinpussit ja lumipalloja

Tytöillä on päiväkodissa luistelua. Luistimet (ja kypärät) pitää saada jotenkin kuljetettua. Ehkä äiti tai isi kantaa luistimet kotoa päiväkotiin, mutta sitten päiväkodilta luistinradalle pitää tyttöjen itse selviytyä. Sitä varten ompelin luistinpussit. Ehkä joku muu materiaali olisi ollut helpompi, nyt luistimet on vähän vaikea pujottaa pussiin. Mutta koekäyttö onnistui ihan kohtuullisesti, joten näillä mennään.




Heijastinpallerotyömaalta jäi muutama huopapallero yli. Päätin käyttää ne helminauhaan. (Näissä ei ole heijastinlankaa, vaikka kuvassa vähän siltä näyttää.) Tämä kuuluu nyt väritykseltään (huom. vaaleanpunaiset lasihelmet) samaan maailmaan kuin edellisen postauksen possunpunainen paita. Kun jotain outoa tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Iris nimitti näitä helmiä hassun hienoiksi. Kuvaava ilmaisu!


Tuo jouluinen otsikkokuva jo ärsyttää suunnattomasti, mutta mistä nyt tähän hätään tempaisen uuden fiiliskuvan? Toimiston neukkarista...?

tiistai 11. tammikuuta 2011

Mitä tehdä kun ompelukone on tohjona? No nahkahame!

Ompelukoneeni on nyt aika heikossa kunnossa. Ei onnistu siksakki, jousto-ompeleet eikä kaksoisneulaompeleetkaan. Aina tulee vaan tolkuttomasti hyppytikkiä. Mutta suoraa kone ompelee kiltisti ja siististi. Siksipä ompelin nahkahameen, nahkaa kun ei tarvitse huolitella.




Nahkaa löytyi Eurokankaasta. Siellä oli palalaarissa monenlaisia hauskoja vuotia ja paloja. Tällainen reikänahka lähti mukaan. Onneksi kotoa löytyi ikivanha nahkaneula. Tämän ompelemisessa ei ollut mitään ongelmaa, ompelukone toimi kuin unelma. Itse asiassa ongelma oli kaavoituksessa. Miten ihmeessä onnistuin hukkaamaan neljä senttiä hameen ympärysmitasta? Nyt on hyvä syy häivyttää se vyötäröltäkin.

Tässä vielä yksi työ, jota tehdessä tajusin, että ompelukone kaipaa huoltoa, eikä huolittelu onnistu. Paidan helma on vielä kääntämättä ja hihojakin piti vielä vähän parannella. Tämä jää nyt odottamaan ompelukoneen huoltoa. Mutta taas kerran ihmettelen omaa värimaailmaani. Mistä minulle on tullut tarve tällaiseenkin väriin? Ja pitäähän sitä yrittää sovittaa turkooseihin helmiin. Mitä mieltä olette, sopiiko possunpunaisen paidan kanssa turkoosi?

maanantai 10. tammikuuta 2011

Pohdintaa työttömyydestä ja sen loppumisesta

Tarkat lukijat ovat varmasti oivaltaneetkin, että olen ollut pitkään työtön. Siis ensin kotona lasten kanssa ja siihen perään yli puolitoista vuotta työttömänä. Aika on ollut välillä ihanaa. Ihanaa kun on ollut aikaa olla lasten kanssa, ja varsinkin aikaa laittaa hyvää ruokaa perheelle. Sitä olen arvostanut. Mutta välillä on ollut aivan kamalaa. Masennus ja ahdistus on meinannut iskeä: "Miksen minä kelpaa mihinkään?" "Miksi olen elänyt näin tyhmästi?" Tämä viimeinen murhe siis tarkoittaa sitä, että miksi en ole elänyt niin että olisin tämän lamankin aikana ollut kiinnostava työmarkkinoilla - ja siis tehnyt vastoin omaa näkemystä ja kohtaloa...

Mutta nyt on tilanne muuttunut, ja radikaalisti onkin. Tässä joulun tietämillä puhelimeni on soinut vähän väliä, ja työpaikkahaastatteluissa olen ollut useammin kuin puolentoista vuoden aikana yhteensä. Tänään viimeksi puhelin soi, ja nyt pääsin jo sanomaan "Kiitos, mutta ei kiinnosta!" Eli olen saanut töitä. Tai no, paikan rekrytointikurssilta ja harjoittelupaikan firmasta, joka mitä ilmeisemminkin haluaa minut palkata kurssin päätteeksi. Huomenna siis menen kurssille ja torstaina työpaikalle. Saapa nähdä, miten arki lähtee sujumaan. Miten saan tytöt aamulla hereille ja pukeisiin, ja miten järjestyy perheen ruokahuolto?

Nyt haluaisin vähän kertoa lisää työttömyysajasta. Mitä sinä aikana oikein on tapahtunut? Kuten tästä blogista näkee, olen tehnyt paljon käsitöitä. Ja dokumentoinut niitä tänne blogiin. Vaikka tekemiseni eivät ole herättäneet suurta kiinnostusta, minuä tämä blogi on palvellu hyvin. Aina masennuksen uhatessa on ollut hyvä selailla blogia ja ihmetellä, mitä kaikkea olenkaan saanut aikaiseksi.

Toinen hankkeeni on ollut tyttöjen päiväkodissa: olen ollut päiväkodin vanhempaintoimikunnan puheenjohtaja. Se on ollut mielekästä tekemistä, tosin välillä stressaavaakin, koska muilla vanhemmilla ei ole ollut yhtä paljon aikaa kuin minulla ja välillä on tuntunut, että olen saanut tehdä kaiken yksin. Mutta paljon olemme saaneet aikaiseksi, ja ihanaa on ollut tutustua muihin vanhempiin sekä paiväkodin toimintaan "sisältäpäin". Ja erityiskiitos kuuluu päiväkodin johtajalle. Me olemme olleet hyvä tiimi!

Ja vielä yksi isompi projekti: olen opiskellut avoimessa yliopistossa sosiaalipsykologiaa. Yksi tentti on vielä edessä. Sitten on perusopinnot suoritettu. Tämä on ollut tosi antoisaa. Minusta tuntuu, että olen nyt paljon "sivistyneempi" kuin ennen. Vaikka sosiaalipsykologia on yhteiskuntaitede, minusta tuntuu että olen lähestynyt humanismia. Ja luettavaa on ollut tuhansia sivuja, aika urakka sekin.

Viimeisenä hankkeena mainitsen työttömien tuttujen ja tutun tuttujen vertaistuki- ja verkostoitumisryhmän perustamisen. Kokoonnuimme ensimmäisen kerran vasta viime syksynä. Harmittaa että en tullut tätä aloittaneeksi jo aikaisemmin, varsinkin kun jo nyt joudun jäämään siitä pois. Vaikka en toivo työttömyyden Suomessa jatkuvan, niin toivon että tämä ryhmä jatkaa tarvittaessa ilman minuakin.

Itse asiassa olen tyytyväinen. Mahtavia saavutuksia kaikki. Olisiko työttömyysajan mitenkään voinut käyttää paremmin?

Mutta nyt jää nähtäväksi, miten käsitöiden ja bloggauksen käy. Ehdinkö enää tekemään mitään? Luonteeltani olen "mitä enemmän on tekemistä sitä enemmän saan aikaiseksi" -tyyppi. Voihan olla, että energiaa riittääkin ja aikaakin järjestyy... Ja nytkin pari työtä odottaa esittelyä, ehkäpä julkaisen ne huomenna. Nyt pitää vielä tiskata ja sitten pitää mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa aamulla lähteä - TÖIHIN!

Buona notte a tutti!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Paluu arkeen ja pohdintoja käsityöidentiteetistä

Paluu arkeen on alkanut. Vielä edessä on loppiainen ja muutama päivä tyttöjen kanssa kotona. Sitten pitäisi saada vuorokausirytmikin palaamaan normaaliksi. Kotimme "sisustusyksityiskohdat" ovat jo ennallaan!







En harrasta mitään uudenvuodenlupauksia. Niiden sijaan ajattelin vähän pohdiskella omia tekemisiäni. Mitä teen, miksi ja miten? Miksi blogini näyttää siltä kuin se näyttää?
Blogissani ei juuri näy koriste-esineitä eikä pientä näperrystä. Tämä johtuu kai siitä että en pidä koriste-esineistä. En halua tehdä mitään turhaa, vaan kaikella pitää olla joku käyttötarkoitus. Mielestäni käytännöllinenkin esine voi olla kaunis ja toimia tarvittaessa koristeena. Ja kaikenlaisen leikkaa-liima -askartelun jätän tytöilleni.
Toiseksi haluan aina itse keksiä ja ideoida. En juurikaan lue käsityölehtiä tai -kirjoja. Ehkä juuri ja juuri yleisen inspiraation vuoksi, mutta jos näen jonkin hauskan mallin jossakin, minua oikeastaan harmittaa että en itse keksinyt sitä. Siksi bloggauksissani ei kerrota mistä malli tai kaava oli peräisin. Kaikki (tai ainakin suurin osa) on omasta päästä. Kaiken lisäksi olen itseoppinut (tai saanut taidot perintönä) enkä ole juurikaan käynyt kursseja. Olen siis opiskellut vaatesuunnittelua Italiassa, mutta jo sinne mennessäni osasin ommella riittävän hyvin - ei minulle siellä ompelu- tai muita toteutustekniikoita opetettu.
Kolmanneksi haluan aina keksiä jotakin uutta, enkä halua toistaa itseäni. Haluan ideoida uusia toteutustekniikoita ja tehdä erilaisia kokeiluita. Usein nämä kokeilut päätyvät arkikäyttöön vaikka lopputulos ei olisikaan täydellinen. Tähän ehkä liittyy se että en osaa ostaa kankaita nettikaupoista. Minun pitää aina päästä hipelöimään kangasta ja fiilistelemään, mihin kangas voisi sopia.
Ja lopuksi yleisenä johtoajatuksenani on ekologisuus. En kuitenkaan toteuta sitä käsitöissäni kovin orjallisesti vaan usein ostan uusia materiaaleja. Toisaalta tämä johtuu siitä että minulla on tosi vähän mitään uusiokäyttöön sopivaa materiaalia (paitsi niitä vanhoja lakanoita...), joka taas johtuu siitä etten malta "tuhota" mitään vanhaa. Kirpputoreilta tietysti voisi ostaa kierrätysmateriaaleja, mutta jotenkin se ei ole toiminut oikein hyvin. Monet kirpputoriostokset ovat loppujen lopuksi jääneet käyttämättä ja viemään tilaa nurkkiin. Enpä tiedä, mistä se johtuu, että uusiomateriaalihankinnat onnistuvat paremmin. Tätä täytyykin miettiä...
Pidän nyt vähän hengähdystaukoa käsitöistä. Joulurutistus oli niin rankka, että otetaan vähän etäisyyttä asiaan. Mutta kyllä kohta taas palaan. Puikoilla on työ kesken ja kaapeissa mielenkiintoisia kankaita ja aivoissa mielenkiintoisia ideoita odottamassa. Ja muistuttaisin vielä että ilahtuisin kovasti kommenteista. Tähän perään voisitte kaikki pohdiskella omia käsityöfilosofioitanne!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!