torstai 26. elokuuta 2010

Synttärit

Tyttömme juhlivat synttäreitä. Neljä vuotta tuli täyteen.


Mikä huono äiti olenkaan! Edellisenä päivänä ennen synttäreitä tulin ajatelleeksi, että jotain lahjojakin pitäisi olla. Joku käyttämätön peli löytyi kaapin ylähyllyltä, mutta kyllähän sitä piti nyt olla jotakin äidin tekemääkin... Niinpä pikaisesti penkomaan kangas- ja tilkkuvarastoja ja ompelemaan. Siitä sitten syntyivät myssyt kakunteon ja pissavahinkopyykin ohella. Tämä tuntui melkein jo työltä: tiukka aikataulu ja ehdoton deadline.

No, myssyistä tuli hassun hauskat. Applikoidut kukkaset eivät paljonkaan näytä kukkasilta. Eipä siinä juuri ollut aikaa mallailla. Mutta värikkäitä koristeita nuo ainakin ovat. Ja myssyt kelpasivat tytöille. Ne päässä sitten leikitiin loppupäivä ja päiväkotiinkin ne piti heti laittaa päähän.




Nyt on edessä vielä toiset syttärit. Mummu täyttää 80 ja matkaamme tyttöjen kanssa vielä viikoksi mummulaan. Toivottavasti vielä on vähän kesän rippeitä nautittavaksi. Ainakin mustaherukoita (onko enää?) ja omenoita on tiedossa. Ja siksipä olen viikon verran off line. Puikot lähtee mukaan, ompelukone ja tietokone jäävät kotiin...!

Arvonta suoritettu / I vincitori del blog candy

Muutama viikko sitten julistin arvonnan. Nyt on voittajien julistuksen aika!
Vaikka ei tässä varsinaisesti arvonnasta ollut kyse. Ihan oman mieltymykseni mukaan valitsin saamistani kommenteista kaksi. Päätin olla tasapuolinen: koska minulla on sekä suomalaisia että italialaisia lukijoita, päätin palkita yhden suomalaisen kommentin ja yhden italialaisen kommentin. Ja tässä siis voittajat:
Ho scelto i vincitori delle mie borse. Ho deciso di mandare una borsa a un lettore finlandese e una borsa a un lettore italiana. I commenti che mi hanno piaciuto di più hanno vinto, ecco i vincitori:

Korpinoidan tarinoita kirjoitti: "Luulenpa että ripustaisin kassit koukkuihin peilin lähistölle ja jokainen meistä isoista tytöistä saisi omansa hiusharjaa ja muita tukkavehkeitä varten". Pitkähiuksinen perhe taitaisi tarvita näitä useampia, mutta tässä tulee alkajaisiksi yksi.
Korpinoidan tarinoita ha una famiglia tutti con i capelli lunghi. Lei vorrebbe avere la mia piccola borsa per ognuno per tenere le pettine, spazzole etc. in ordine.

Annarita ha scritto: "Io ne userei una come fodera-contenitore nella mia capiente borsa,al bisogno la estrarrei per visionare il contenuto!(quando disperatamente cerchi e non trovi)". Io mi diverto pensando alla tua capiente borsa! Tu hai veramente bisogno di una borsa così per tenere un po' di ordine.
Annarita haluaisi kayttää pussukkaa valtavan käsilaukkunsa irtovuorina, jotta etsittävä tavara olisi helpompi löytää. Annaritan kommentti muistutti minua omista vanhoista "käsilaukuistani"...

Voitot toimitan kunhan Korpinoidan tarinoita ja Annarita lähettävät minulle yhteystietonsa. Sain vihdoinkin hankituksi sähköpostiosoitteen blogiyhteydenpitoa varten. Yhteydenotot siis osoitteeseen virvelin.posti@gmail.com.
Annarita, per piacere, mandami il tuo indirizzo nel email virvelin.posti@gmail.com. Così ti posso mandare la vincita.

Kiitos kaikille osallistujille hauskoista kommenteista! Hyvää syksyä ja lukemisiin.Grazie per tutti per i commenti. Mi sono divertita con i vostri commenti! Leggiamoci!

maanantai 23. elokuuta 2010

Farkkuja ja itsekritiikkiä

Tein tytöille farkut. Koko projekti oli vähän epätoivoinen, koska vaaleansininen farkkukangas ei ole mun suosikki, noin ulkonäöltään. Mutta ajattelin että ulkohousuiksi saa kelvata hyvin. No, sitten iski yliyrittäminen ja laadin pöksyihin hienot koristelut. Ei tämäkään mitään, ihan ok tuli koristeista, vähän vaan oli työlästä toteuttaa. Mutta sitten farkut vedettiin jalkaan ja (yli)kriittinen äiti totesi, että farkkujen malli on ihan kauhistuttava. Sellainen porkkanamalli, joka ei tytöille näytä sopivan yhtään. Ehkäpä sitten taas kun jalat kasvavat seuraavat viisi senttiä ja lahkeet eivät ole yhtään ylipitkät. Mutta tällaisena... ei, ei niitä voi käyttää. Mitä nyt tehdään?

Suunnittelin, että leikkaan lahkeet poikki tuosta koristeraidan yläpuolelta, puran koristeraidan irti ja ompelen sen irtileikkauskohtaan. Koska kangasta vielä jäi, leikkaan uudet leveämmät lahjekappaleet. Näin saan toivottavasti lahkeita levennettyä (ja lyhennettyä) sen verran, että kriittinen silmä voi niihin tyytyä. Ja jos kriittisyys vielä tämän operaation jälkeen vaivaa ja kärsivällisyyttä riittää, puran takataskut pois ja pienennän niitä vähän. Kuulkaa, ei työ tekemällä lopu!





Jossain vaiheessa kävin Unikuun kanssa keskustelua itsekritiikistä. Mielestäni Unikuu oli turhan itsekriittinen. Nyt kyllä myönnän, minun itsekriittisyyteni on pahempaa!

Muistuttaisin vielä arvonnasta. Pari päivää vielä ja sitten julkistan voittajan. Tra un paio di giorni faccio sapere chi ha vinto il mio blog candy. Così ancora hai tempo di scrivere un commento!

Ja lopuksi: eivätkö ole kauniita? Tai siis ainakin luonnossa ovat, valokuvani eivät taaskaan tee oikeutta luonnolle.

maanantai 16. elokuuta 2010

Luovuus syntyy niukkuudesta

Sunnuntain Hesarissa oli juttu luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Siinä todettiin MIT:n professorin voimin että ideoita ei synny "vapaata taiteilijaelämää" viettämällä vaan tarkkaan määriteltyyn, polttavaan tarpeeseen. Siksipä lokoisa oleilu kohtuullisen työttömyyskorvauksen varassa ei ole ollenkaan paras inspiraattori. Nyt sekin tuli todistettua. Jotain tällaista olin jo uumoillutkin, itse asiassa aikaisemmissa elämäni vaiheissa olen kyllä jo todennut saman: kun toimeksianto on tehdä jotakin hienoa ja näyttävää, ei synny mitään. Mutta kun tehtävä on tosi tiukkaan rajattu, vaadittava työmäärä tolkuton ja annettu aika minimaalinen, silloin syntyy luovaa tulosta. (Angela, ti ricordi i 80 reggiseni e 80 mutande che dovevamo disegnare durante un fine settimana?!)

No, nytpäs tilanne on se, että tiukkoja vaatimuksia ei ole, aikataulu on se mitä viitsii tehdä ja mitään pakkoa ei ole. Siksipä en sitten saakaan aikaiseksi paljonkaan - ainakaan mitään kaikista niistä visioita, millä olen ajatellut päivät täyttää... Ja tämä koskee niin työnhakua ja oman elämän hallintaa, käsitöitä kuin kodinhoitoakin. Mutta jos nyt puhutaan vain käsitöistä, niin visioita siis on: pussukkaa, laukkua, housuja, myssyjä, takkeja (ja ne ikuisuustilkkupeitot). Mutta se viimeinen inspiraatio puuttuu. Mistä kankaasta, miten koristellaan, mikä idea...? Ja tätä inspiraatiota kaipaan. Silloin kun kaikki osuu kohdalleen, häviää ajantaju ja päätyy flow-tilaan. Näin käy joskus, vaan liian harvoin kuitenkin...

Onneksi on pakkopullaprojekteja, että pääsee pahimman laman yli. Nyt pakkopulla oli miehen housut. Miehen logiikan mukaan yksiä housuja käytetään niin kauan kuin ne mitenkään jalassa pysyvät. Minä taas olen vähän eri mieltä, joten piti äkkiä tehdä korvaavat housut, jotta herra on edes jotenkuten edustuskelpoinen. Tosin päivässä nämäkin oli saatu jo hyvin käytetyn näköiseksi, ikinä ei pitäisi vetkutella valokuvauksen kanssa...




Onneksi kasvimaalla on aina puuhaa. Kesäkurpitsat ja tomaatit rehottavat, muu on vähän kituliaampaa.




Maa-artisokka tavoittelee taivaita.


Tuleekohan tähän parsakaaliin mitään syötävää?


Basilikaa, rakuunaa, meiramia.

tiistai 10. elokuuta 2010

Lakanasta pyykkipussi, pyykkipussista pytikkä!

Olipa vieläkin sukujuhlat tulossa - ja helteet sen kuin tuntuivat jatkuvan. Paniikki iski, piti äkkiä saada jotakin vilpoista päällepantavaa tyttöjen serkkupojan rippijuhliin. Raitakangasta tunikatyömaan jäljilta oli vielä sen verran että se juuri ja juuri riittäisi mekoksi. Helletopin kaavaa muokkasin lennossa vähän peittävämmäksi ja pidensin helmaa. Ja pikaisesti ompelin mekon. Ja kun mekko valmistui, totesin että tytöt olivat pahassa flunssassa ja itselläkin kurkkua karhisti. Juhlat jäivät siis väliin, mutta mekko tuli tehtyä...



Käytin mekkoa sitten kotioloissa ja mukavaksi sen totesin. Voisikohan sitä käyttää housujen/legginsien ja pitkähihaisen paidan kanssa?

Mutta tällaista on siis lapsiperheen elämä. Tytöt ehtivät olemaan neljä päivää päiväkodissa, ja viidentenä sinne ei enää voinut mennä. Toivottavasti tämä sairastelukierre menee ohi jossain vaiheessa ja pääsemme takaisin normaaliin suht' terveeseen olotilaan.

Seuraava työmaa: verkkarit itselle. Eurokankaassa käteen jäi tosi halpa pala ihanan tuntuista trikoota. Huomasin, että siinä oli pari reikää, mutta vasta kotona tajusin, että siinä oli koko pätkän mittainen neulavika ja silmäpako. Luovuus peliin siis ja sininen nauha peittämään viallista kohtaa. Odotan ilmojen viilenemistä, jotta pääsen käyttämään näitä.



Ja lopuksi kierrätysideointia: Olen jo pitkään pohtinut, mitä tekisin vanhoilla lakanoilla. En raaski laittaa roskikseen ihanan pehmeää puuvillaa, mutta en ole millään meinannut keksiä mitään tekoa ohueksi kuluneelle kankaalle. Jos edes olisivat iloisen värisiä, mutta ei, meidän lakanat ovat pääasiassa vaaleansävyisiä. Mutta nyt keksin yhden idean tai tekniikan, jolla kulunutta kangasta ehkä voisi hyödyntää. Tämä on nyt ensimmäinen testi. Esittäköön tämä esine vaikka pyykkipussia, mutta tuo kuviointi on se idea. Tämä voisi vaikka toimiakin. Pitää vielä kokeilla eri työtekniikoita ja hioa ideaa. Siinä työtekniikkaa hioessa ne lakananjämät sitten kuluvatkin...


Muistuttaisin arvonnasta pari postausta taaksepäin. Vielä en ole valmis julistamaan voittajaa, joten kaikki kommentoimaan ja osallistumaan!

torstai 5. elokuuta 2010

Taas hattu ja muutakin

Taas saivat tytöt hatun. En edes tiedä, kummalle tämä on. Pitänee tehdä vielä toinen samanlainen - tai muuten samanlainen, mutta erilaisella nauhalla / rusetilla. Vaikka nyt rupeaisi kyllä olemaan jo myssyjentekoaika...



Hatun lisäksi olen ommellut lakanoita. Kaikki vanhat pussilakanat rupeavat ratkeilemaan vanhuuttaan. Uusien ompelu on vielä melko helppo juttu, mutta mitä tehdä vanhoilla ohuiksi kuluneilla, hailakan värisillä lakanoilla. Tätä olen pohtinut pitkään. Nyt minulla on kehitteillä parikin juttua. Mutta eipä mennä asioiden edelle... Tässä siis uudet pussilakanat ja kolme tyynyliinaa.


Knagasta jäi vielä vähän yli, sekä vaaleaa että ruskeaa. Vaaleista tein lautasliinoja, ruskea päätynee ikuisuusprojektiin: tilkkupeittoihin. Tai pussukoihin, hmmm... Mutta siis meillä käytetään lähes pelkästään kankaisia lautasliinoja. Eikä meillä kyllä kulu talouspaperikaan, vaan kaikki pyyhitään pestäviin liinoihin. Kuvassa vielä tunnelmaa lautasliinakaapista.

Arvonta - mihin käyttäisit kassia?

Edellisessä postauksessa ihmettelin, että mitä tekisin neljällä punaisella pikkukassilla. Nyt keksin! Täten julistan arvonnan. Toivon, että kommentoit ja annat ehdotuksesi, mihin kassia voisi käyttää. Sitten itsevaltaisesti valitsen parhaan ehdotuksen / parhaat ehdotukset ja palkitsen ehdotusten tekijät näillä kasseilla. Enkä edellytä mitään linkittämistä tms. Mutta sen edellytän, että arvontaan osallistujat seuraavat itse, osuuko voitto kohdalle ja miten voitto lunastetaan. Julkistan nimittäin voittajan / voittajat täällä sitten joskus...

Kassit ovat siis punaista valoverhokangasta. Kangas on aitoa keinokuitua (polyesteriä?), vähäsen jäykkää organzan tapaan ja kivasti kiiltelevää. Pussukat ovat noin 22 cm leveitä ja 25 cm korkeita. Tässä vielä edellisen postauksen kuva uusiksi.


Onnea arvontaan! Odotan mahtavia ideoita!

tiistai 3. elokuuta 2010

Kesätunnelmia

Pitkä kuuma kesä - ihanaa! Aika on mennyt uimarannoilla, mökeillä, mummulassa - kaikissa sellaisissa touhuissa, jotka kesään kuuluvat. Ja siksi olen ollut off line ja muutenkin off. Tässä aluksi näitä off-kuvia: tunnelmia mummulasta.





Jotakin pientä ja satunnaista käden työtäkin olen jossain välissä saanut aikaiseksi. Ensinnäkin se helletoppi josta jo vihjailin. Tein sen raskausaikaisesta hulmuhelmahameesta. Kanttaukset olivat jo hameessa, ihan hyvin ne sattuvat tähänkin paikalleen. Toppi on jo ehtinyt käyttöön ja saattaa olla että sitä vieläkin tarvitaan - helteet kun tuntuvat jatkuvan.



Tarvitsin pussukan pyykkipojille. Päätin tehdä sen samaisesta punaisesta valoverhosta, josta olin jo aikaisemmin tehnyt kasseja. Kankaan leveydestä tuli kuusi pussukkaa, eihän sitä nyt yhtä varten viitsinyt punaista lankaa vaihtaa. Pyykkipoikapussiin tein vähän erilaisen sangan, viidestä muusta tuli "klassikoita". Nyt vaan en tiedä, mitä näillä tekisin. Yhden olen jo vienyt tuliaisiksi mökki-isännille. Onko kellään ideaa mihin tällaista pikkukassia voisi käyttää?




Sitten vielä esimerkkejä kierrätys- ja materiaalinsäästöinnostani: kaapissa lojui käyttämättömänä hienon värinen mutta hankalan kokoinen froteepyyhe. Päätin halkaista sen ja tehdä siitä kaksi käsipyyhettä. Nämä sopivat hyvin meidän vessaan. Ja toinen esimerkki on vanha täkkini. Sen päällikangas oli reunasta reikiintynyt, mutta muuten täkki oli hyvässä kunnossa. Ompelin lakanakankaasta paikat ja kaistaleet peittämään reikiintyneet kohdat. Näin täkki palvelee vieläkin ainakin vuoden. Ehkä minun vihreysintoiluni menee tässä vähän liian pitkälle, mutta minusta kaiken tavaran pitäisi kestää niin kauan, kunnes sen tekemiseen tarvittava materiaali ja energia on uudistunut luonnossa. Vain tämä olisi oikeasti kestävää. Täkin tekemisessä on kuitenkin ihan varmasti käytetty keinokuituja ja uusiutumatonta energiaa, joten täkkiin käytetyt panokset eivät "palaudu koskaan". Vuosi sinne tai tänne tähän äärettömyyteen verrattuna ei paljon merkitse, mutta haluan kuitenkin ajatella, että pienelläkin teolla on merkitystä. Ja toivon, että esimerkkini (sen lisäksi että se monia ärsyttää) innostaa jonkun muunkin ajattelemaan (ja toimimaan) kestävästi.





Ja hei, kesä tuntuu jatkuvan vielä! Miten saisi imettyä kesäenergiaa syksyn työnhakuun ja muihin touhuihin?