keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kasa reikäsukkia

Mitä tehdä läjälle reijällisiä sukkia? Roskikseenhan ne kuuluisivat, mutta kun ei malta. Ja kun joulukin on ovella...

Kukas se siellä kurkkii? No sukkamato!

Lisäksi tytöt saavat lahjaksi yöpaidat - tylsää.

Erityisen hauskaa jouluaskartelua oli paperitähtien leikkaaminen. Tätä tytöt olisivat jatkaneet vaikka kuinka kauan. Kaavapaperi jo rupesi käymään vähiin!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Lisää hassuja joulupalloja

Valkoisia huopapalloja ja kultalankaa, vaalenpunaisia paljetteja ja ylijääneitä hakasten lenkkejä. Sekä musta-ruskean pallon kanssa sekalaisia helmiä.

Tein joulukukka-asetelman: En oikein pidä "kertakäyttökukista", esim. narsisseista tai kesäkukista, enkä joulukukistakaan sen puoleen. Mutta pidän hyasintin tuoksusta, siksi päätin ostaa yhden. Kukkakauppias kysyi, että onko minulla suojaruukkua. No, ainahan sitä jotain löytyy: (väihintään) kerran käytetty eväspussi, iso lasipurkki ja punainen joulunauha ovat varmasti näyttävämpi ja ekologisempi asetelma kuin joku kukkakauppiaan tonttukoristeinen muoviastia...

maanantai 12. joulukuuta 2011

Hassuja joulupalloja



Huovutettuja palloja ja siemenhelmiä...

Ai niin, minun piti linkittää tämä inspiraationlähteeksi.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Raitoja ja helmiä (ja risuja)

Vietimme pitkän itsenäisyyspäiväviikonlopun mummulassa. Mummu oli kaivellut vaatekaappejaan ja löytänyt sieltä noin 15 vuotta vanhan Arolan neulehameen. Hametta ei ole montaa kertaa käytetty, ja mummu sanoikin, että te siitä jotain tytöille. No, en raaskinut tehdä tytöille, vaan tein itselleni. Taas siis raitatunika:



Hame oli pitkä, suora, jossa oli takana halkio, ja vyötäröllä ja lantiolla yksiväristä tumman harmaata. Tarkoitukseni oli valokuvata hame ennen käsittelyä, mutta työ eteni niin nopeasti, että muistin valokuvauksen vasta kun kädentiet oli leikattu. No, kerrankin joku eteni vauhdilla!

Tytöt taas innostuivat pujottamaan helmiä. Onneksi, näin sain vähän väriä näihin kuviin. Muuten minun kuvissani olisivat vain nuo turkoosit helmet. Miten pääsisin tästä turkoosiriippuvuudesta eroon..?




Eräs työkaverini on ihan jouluhullu, ja hän virittelee kaiken maailman joulukoristeita jo viikkoja ennen joulua. Itse en ole niin innostunut, mutta työkaverini kunniaksi keräsin mummulasta vähän luonnonmateriaaleja ja koristelin niillä sitten parveketta. Suuriin luomuksiin intoni ei riittänyt, mutta sainpahan oksat pois kassista...


Hyvää joulun odotusta kaikile!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Insinöörin pitsiliinan tarina jatkuu...

En vaan pääse eroon siitä insinöörin pitsiliinasta. Tässä viimeisin sovellus: suuritöinen villatakki. Tämä on minulta vienyt lähes koko syksyn ja siksi ei paljon muuta ole täällä näkynyt. Minusta se on kuitenkin ihan älyttömän hieno, mutta ei ehkä kauhean käytännöllinen. Selaapa muutaa postaus taaksepäin, niin näet enemmän tarinaa tästä insinöörin pitsiliinasta!






Sitten viimevuotisen idean uusiokäyttöä: huopapalloheijastimia. Tässä vähän työvaiheita:

Villalankoja pikkukeriksi:


Kerät pesukoneen kautta huopahelmiksi...


...tai epämääräisiksi möykyiksi.


Lopuksi virkataan heijastinlankaa ympärille ja kiinnitetään ripustuslanka.


Turvallista pimeää aikaa kaikille!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Vapaata neulontaa

Jokke Jokkemaassa harrastaa vapaavirkkausta (muun muassa). Minusta on näemmä tullut vapaan neulonnan harrastaja - taidanpa olla koko menetelmän kehittäjäkin, tiedä häntä... Tässä työssä minulla oli jonkinlainen visio baskerin ja turbaanin välimuodosta. Päähineestä piti tulla yhteensopiva lepakkohihatakin kanssa. Näistä lähtökohdista lähdin neulomaan ilman mitään ohjetta, enkä tehnyt edes mallitilkkua! No, lopputulos oli kuitenkin ihan tuurilla kelvollinen (olisi pitänyt varmaan lotota saman tien...). Tässä tyttö on valokuvamallina. Hyvin se sopii hänellekin - itse asiassa taitaa sopia paremmin tyttärelle kuin äidille, mutta kyllä sitä itse aion käyttää.

Koristeeksi tuunasin strutsinsulista (vanhasta tanssipuvusta) ja jättimäisestä koristeellisesta napista irrotettavan - hmmm, mikä se on? - koristeen.









Oli muuten taas niin värikäs työ marraskuun pimeyteen, että... Onneksi on silmät sormenpäissä! Kuka tuntee tämän sanonnan? Meillä se tarkoittaa kahta asiaa: siis käsityöläiset "näkevät sormillaan", mutta juuri tuo mallina ollut tyttö katsoo sormilla: "Mä vaan katson", ja sitten sormet työnnettään kiellettyyn paikkaan "katsomaan".

Näillä eväillä pimeyttä vastaan!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Taidetta ja filosofiaa

Taide
Tyttöjen taidetta: valitsin valtaisasta piirustusnipusta etanan ja auringonkukkasen ja tein niistä oman tulkintani:





Filosofia

Luin vähän aikaa sitten Roald Dahlin novellikokoelman Henry Sugarin tarina. No, Henry Sugar oli koroillaeläjä-laiskuri, joka sitten yllättäen oppikin joogatekniikoita. Henry oppi keskittymällä lukeman kortit nurjalta, motivaattorina oli tuottoisa korttihuijaus. Mutta pointti oli tuo yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan. Sehän on meille tavallisille ihmisille erittäin vaikeaa. Samoihin aikoihin kun luin tuota novellia, eräs työtuttuni kertoi että hänkin yrittää opetella keskittymään vain kulloinkin käsillä olevaan hetkeen.

No, minä pohdiskelin asiaa, ja tulin aluksi siihen tulokseen että on tosi tylsää keskittyä vain nykyhetkeen. Minusta on tosi mahtavaa vaikka kävellessä tai saunan lauteilla antaa ajatuksen lentää, niin että paikka ja aika täysin unohtuvat. Silloin voi syntyä vaikka mitä ideoita, ja toisaalta on täysin rentoutunut, kun on käynyt jossakin mielikuvitusolotilassa.

Mutta noita paitoja ommellessa totesin, että ajatuksen harhailu ei ole ollenkaan hyvä idea. Jos vähänkään päästän ajatukset linjalle: "tytöt saavat paidat huomenna päälle" tai "kohtaa pääsen laittamaan nämä nettiin", niin taatusti kangas taittuu kaksikerroin saumurin paininjalan alle tai koneeseen unohtuu väärät neulat niin että valmiit saumat ovat ihan reikäisiä (näin kävi siis noita paitoja tehdessä). Filosofiani siis on että kun ei tee mitään, voi (ja pitää) ajatukset päästää vapaaksi, mutta kun käsillä on jotain työtä, on paras pitää ajatukset tiukasti kurissa.

torstai 10. marraskuuta 2011

Tuskaa

Voisiko joku suositella mulle uutta harrastusta? Postimerkkeilyä tai sauvakävelyä tai muuta sopivaa. Tämä käsityöharrastus nimittäin ei ole oikein tuottanut tyydytystä viime aikoina. Kaikki tekeminen on ollut niin tuskaa. Kaikki mahdollinen menee pieleen. Visioni ovat joko surkeita tai toteutus ei vastaa näkemystä. Valmista ei synny. Mikään ei istu päällä. Valokuvat eivät onnistu. Blääh!

No, tässä pari esimerkkiä, mitä olen yrittänyt. Ensin oli kaksi mystisesti pieneksi jäänyttä villapaitaa. Tarkoitus oli uusiokäyttää nämä jotenkin, saada niistä vähän "isompi" ja pukevampi vaate aikaiseksi. Aikani mallailin kylppärin peilin edessä ja ajatus risteilevästä etumustasta näytti hyvältä. Toteutus oli vaikea, lopputulos ei ole kovin pukeva ja liivin valokuvaus oli ihan mahdotonta. Arvioikaa itse! Lohdutuspalkintona toisesta villapaidasta sain kaulurin. Se lienee pukeva ja lämmittävä. Kummastakin neuleesta jäivät vielä hihansuut käyttämättä. Jos löydän hyvää kangasta, voisin tehdä jonkun viittamaisen tunikan, mihin saisin näistä jämistä hihat. Joo, voisin ja voisin. Tuskin toteutuu tai onnistuu.






Toinen tuskaa tuottanut työmaa: housut paksuhkosta, hauskanvärisestä (epävärisestä) satiinista. Näiden ompelussa kaikki mahdollinen meni pieleen. En listaa kaikkea, mutta yksi esimerkki: Housut ovat muuten valmiit, mutta napinläpi pitää leikata auki. Yleensä avaan napinläven ratkojalla, mutta nyt jostain syystä otin käteeni teräväkärkiset sakset. No niinhän siinä kävi, että sakset katkoivat napinläven tikit! Valmiit housut eivät näytä jalassa miltään. Kangas on sellaista että se näyttää ryppyiseltä vaikka ei sitä ole. Housut ovat siis älyttömän epäsiistin näköiset. Tätä ongelmaa yritin korjata sillä että kavensin housuja: mitä vähemmän kangasta sitä vähemmän ryppyjä. Tämä ehkä auttoi vähän. Mutta tuskaan ja työmäärään nähden lopputulos on vaatimaton (tämä kuulosti ihan Jorma Uotisen tanssituomaroinnilta...). Ja edelleen valokuvaus oli ihan mahdotonta, siksi housut ovat päiväpeitolla, eivätkä jalassa.



Taidan vastaisuudessa keskittyä työn tekoon. Hyvää yötä!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Polvisieni

Jollain voi olla jalkasieni, mutta meilläpä on polvisieni. Saimme serkuilta vanhat housut, muuten hyvät, mutta polvessa reikä. Sienellä paikkasin sen.

Tässä pitäisi varmaan pohtia ja filosofoida, miksi mitään uutta ei synny. No ei synny ei. Meneillään on yksi iso työ, jonka valmistuminen kestää ja kestää. Ja sitten toisaalta epämääräinen määrä epämääräisiä ideoita, jotka eivät ihan ole vielä toteuttamiskelpoisia. Ja voi olla että työnteolla on jotain vaikutusta tähän (tappaa luovuuden...?)