keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Haaveita tanssiparista

Tanssiminen oli vähällä viedä taas mennessään. Pääsin pitkästä aikaa tanssimaan oikein parin kanssa: olin koetanssilla erään paria etsivän miehen kanssa. Kylläpä oli hauskaa, ja mielestäni meni ihan hyvin. Tämä mies olisi kyllä ollut sekä tanssitaidoiltaan että asenteeltaan just mulle sopiva. Ainut arveluttava asia oli oma ajankäyttöni: voisiko pienten lasten äiti sitoutua näin aikaavievään harrastukseen?

Koetanssin jälkeen mies antoi ymmärtää että hänkin oli tyytyvänen minuun ja olisi ollut valmis aloittamaan tanssimisen kanssani; hänellä oli kuitenkin vielä sovittuna yksi kokeilu. No, tämä viimeinen daami sitten veikin koko potin! Eli ei ole edelleenkään tanssiparia minulla. Mutta eipä tarvitse surra ajankäyttöä, lapset saavat edelleen olla etusijalla. Ja lisäksi se daami, jolle hävisin (ja ilmeisesti niukasti), oli entinen valmentajani! Ihan hyvä suoritus siis.

Mutta silti vähän harmittaa!

Viimeiset joululahjat

Tässä vielä viimeiset joululahjat - pingviinilapaset. Lahjansaaja kuulemma luuli että hän oli saanut eripariset lapaset, kun toisessa oli pingviini ja toisessa ei...



No, nyt sitten on vähän vieroitusoireita, kun ei ole mitään suureellisia käsitöitä meneillään. Vetoketjujen vaihdot ja langanpäiden päättelyt eivät oikein jaksa innostaa. Mutta ehkä taas kohta keksin sopivia projekteja.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Lisää joululahjoja

Tytöille pitkähihaiset paidat Marimekon kankaasta sekä pussilakanat ja tyynyliinat. Ja miehelle taas kerran mustat housut - college-kankaasta tere-somistuksin. En ole vieläkään uskonut, että mustat työt pitää unohtaa pimeään aikaan!










torstai 17. joulukuuta 2009

Tanssiryhmän tunnelmia

Kilpatanssi on ollut ykkösharrastukseni pitkään, mutta lasten saannin jälkeen se on jäänyt. Laji on vaativa, eikä pienten lasten äiti pysty sitoutumaan sen vaatimiin treenimääriin. Sen sijaan olen tämän syksyn ollut mukana show-tanssiryhmässä. Ryhmään kuuluu noin kymmenen seniori-ikäistä daamia. Osa on entisiä kilpatanssijoita, osa ei ole koskaan kilpaparia löytänytkään ja osa ei tanssiparia kaipaakaan. Tanssimme lattaritekniikalla ammattilaisen laatimia koreografioita.

Ensi viikonloppuna meillä on edessä ensimmäinen julkinen esiintyminen. Tässä kuvassa on vähän tunnelmia kenraaliharjoituksesta.


Ja muuten osa ajastani on mennyt tuon esiintymisasun ompeluun (olen ensimmäinen vasemmalla) - lisää mustaa käsityötä syksyn piristykseksi!

Lumiukko ja pupu

Tyttöni eivät vielä surffaa netissä, joten uskallan paljastaa joululahjoja täällä jo etukäteen. Tässä ovat elämäni ensimmäiset neulahuovutustyöt. Lapaset neuloin Huopasesta ja huovutin ne pesukoneessa. Ne piti pyöräyttää koneessa kahteen kertaan, kerralla ne eivät huopuneet ja kutistuneet tarpeeksi. Ja sitten kaivelin hahtuvalahkojen jämiä ja rupesin sohimaan neulalla. Helppoa ja hauskaa, vaikka lopputulos ei täysin perfektionistin silmää miellytäkään.


Puikoilla on vielä yhdet lapaset kummipojalle. Saa nähdä, tuleeko niihin pingviini vai harakka...

maanantai 7. joulukuuta 2009

Hameita!

Pitääpä tehdä itsellekin jotakin, jos vaikka pääsee töihin tai ainakin työpaikkahaastatteluun. Nyt innostuin hameista. Tein kaksi hyvin erilaista hametta samalla itsekehittämälläni kaavalla. Tuo toinen meni jo ihan taiteiluksi, mutta olipa sitä hauska tehdä. Käytin siihen sekalaisia tilkkuja ja nauhanpätkiä, mitä kaapeista sattui löytymään. Ja ompelukoneeseen sai jatkuvasti olla vaihtamassa lankaa...








Queste frasi sono per Angela e tutti gli altri che sanno leggere italiano. Vedi, sono diventata un'artista. Era molto divertente di disegnare i fiori con la macchina da cucire. Però cambiare i fili non è il mio favorito... Vediamo, quando trovo un occasione di vestirmi la gonna artistica.

Piristystä kotiin

Puuhastelin pari pientä yksityiskohtaa kodin piristykseksi.



Ensin otan kohteeksi keittiön verhot. Olin jossain vaiheessa syksyllä laittanut keittiöön uuden verhon - uusien kaakeleiden innoittamana. Verho tuntui minusta kuitenkin jotenkin värittömältä, ja jostain syystä en tykkää kun verhosta "näkyy läpi". Kaipasin siis vähän ryhtiä keittiön ikkunaan. No, satuimpa löytämään sopivan värisen raidallisen kankaan. Nyt keittiössä on kaksi verhoa päällekkäin. Onko tämä nyt sitten parempi? Jaa-a, kuka senkin sanoo?

Sitten kylppäriin. Pesukoneen päälle viritetty hoitopöytä on jäänyt jo tarpeettomaksi, ja se oli hautautunut sekalaisen roinan ja epämääräisten pyyhkeiden alle. Löysin Hakaniemen hallin Marimekosta värikkään kerniliinan palasen (tosi edullisesti vielä). Kylläpä piristää!

torstai 26. marraskuuta 2009

Lakanoita ja muuta tylsää

Olen puuhastellut kaikenlaisia tylsiä juttuja viime päivinä. Tylsiä juttuja siinä mielessä, että ei niistä saa oikein näyttäviä kuvia tänne blogiin. (Lisäksi aikaa on mennyt paljon niin että en ole tehnyt tai ajatellut mitään mainitsemisenarvoista...). Ensin tein miehelle housut. Mies on niin hoikka ja pitkäraajainen, että hän ei tahdo löytää vaatteita valmiina. Nykyään hän käyttää vain minun tekemiä housuja. Uudet housut ovat mustat, vähän farkkutyyliset. En muuten suosittele kenellekään mitään mustaa käsityötä tähän aikaan vuodesta - oli tylsää ja työlästä. Ja samasta syystä en liitä tähän valokuvaa housuista. Eipä mustat housut synkkänä syyspäivänä näytä miltään.

Sitten ompelin lakanoita ja tyynyliinoja. Ostin Eurokankaasta palan tuplaleveää lakanakangasta ja arvioin, että siitä saa kaksi pussilakanaa ja pari tyynyliinaa. No ei ihan saanutkaan, tuplaleveä kangas ei ole tarpeeksi leveää, että pussilakanan saisi yhdestä pituudesta. Sitten piti pilkkoa vanha perintöpitsilakana jatkoksi. Nyt mietistkelen että mihin verhoon tai sohvatyynyyn käyttäisin näitä vanhoja pitsejä...









>




Viimeiseksi tein vielä vanhasta valoverhokankaasta kauppakassin. Olin aikaisemmin tehnyt jo hedelmäpusseja, mutta kaipasin vielä sangallista kassia.











Ai niin ja sitten ompelin itselleni trikootunikan. Sitä en kyllä kehtaa esitellä - ainakaan vielä, koska en ole sinut sen kanssa. Siitä tuli omituinen munkin kaavun ja Viktor Klimenko -paidan välimuoto enkä tunne oloani kotoisaksi siinä. Saa nähdä, jääkö se käyttämättömäksi, muuttuuko makuni vai keksinkö tuunata sitä jotenkin.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Ajatuksia työttömyydestä ja hiilineutraalista ruoasta

Jos nyt vihdoinkin saisi vähän "ajatuksia" kirjattua. Ensimmäiseksi ajattelun aihetta herättää työttömyys. Olen tällä hetkellä kotona vailla työtä, ja lapsetkin ovat päiväkodissa (mikäli ovat terveinä), joten voisi ajatella, että mulla on aikaa vaikka kuinka ja saan aikaiseksi vaikka mitä. Mutta näinhän ei asia ole. Minulle ei alkuunkaan sovi tällainen elämä. Jos ei ole aikatauluja ja lukujärjestyksiä, en saa mitään aikaiseksi. Ja kääntäen, jos minulla on paljon tekemistä, niin silloin syntyy valmistakin. Uskon siis, että jos olisin töissä, tämä blogikin päivittyisi paljon tiheämmin!

Työttömyyttä voisin pähkäillä ja surra pitkään ja monelta kannalta, mutta ehkä tämä foorumi ja tämä hetki ei ole oikea siihen. Ehkä palaan asiaan myöhemmin.

Sen sijaan voisin kirjoittaa ruoka-aiheesta. Muistelen vielä meidän Pyhäinpäivän ateriaa. Toinen meidän tytöistä oli kipeä ja pois päiväkodista ko. viikonloppua edeltävinä päivinä. En siis päässyt tekemään ruokaostoksia niin kuin olisin ne normaalisti tehnyt (Hakaniemeen...). Sen sijaan päädyin kaivelemaan pakastinta. Sieltä löytyikin sitten viimevuotinen hirvipaisti - perintömetsäpalstalta kaadettu. Paistin lisäksi söimme omalla kasvimaalla kasvaneita perunoita, sipuleita ja porkkanoita, rosmariinia - taisi siinä mennä vähän palsternakkaakin. Lisäksi oli vielä mummon saaresta poimimia suppilovahveroita. Jäinkin miettimään että ateria oli todella hiilineutraali. Taisi ruoan kypsennyksestä (hmm, pakastimen lisäksi) syntyä ainoat hiilidioksidipäästöt. Sitä paitsi ruoka oli älyttömän hyvää!

Kaatuukohan meidän metsäpalstalta tänä vuonna hirviä...?

maanantai 2. marraskuuta 2009

Taas uudet housut tytöille

Nyt se vaalenapunainen kangas tuli jo tuhottua. Siitä ja miehen mummun vanhoista perintölakanoista puretuista nauhoista syntyivät housut. Tavoistani poiketen housuista tuli ihan samanlaiset - vähän pituuseroa niissä taitaa olla. Toisiin housuihin pitää vielä lisätä joku kukkanen tms. tunnistemerkiksi.



Tytöt katsoivat vierestä kun kuvasin housuja. He halusivat välttämättä osallistua lavastukseen ja housujen viereen aseteltiin vauvapeitot, jotka virkkasin joskus raskausaikana. Peittojen virkkauksessa käytin sellaista "pitsikukkahyrrää" - mikä senkin nimi oikeasti mahtaa olla?!

maanantai 26. lokakuuta 2009

Talven varalle

Viikonloppuna sain valmiiksi kaulahuivin, myssy oli valmistunut jo aikaisemmin. Nämä ovat ihan itselleni. Käytin näissä pudotussilmukkatekniikkaa (nämä termit ovat muuten itse keksimiäni, jos joku tietää oikeita, niin saa korjata). Kun aloittelin huivin neulontaa, ajattelin, että näitä voisi taas tehdä joululahjaksi koko suvulle. Mutta enpä teekään. Huivissa on paljon hommaa ja lankaa kuluu: tähänkin meni viisi kerää (250 g).

Sallin itselleni pitkästä aikaa vierailun kangaskauppaan. Tässä vierailun satoa: miehelle housukangas (jo leikattu), itselle trikoita puseroihin ja puuvillaa housuihin/hameeseen, tytöille vaaleanpunaista vakosamettia housuihin. Nyt taas tekemistä riittää.

Tyttöjen housut

Löysin kangasröykkiöistäni kankaan, josta olin aikoinani tehnyt itselleni housut. Kangasta oli vielä jäljellä vaikka kuinka, mutta jotenkin se vaikutti epämuodikkaalta ja päätinkin tehdä siitä tytöille jotakin. Mielestäni kangas kaipasi kuitenkin väriä pikkutyttökäyttöön, joten päätin surrutella ompelukoneella vähän väriä ja kuvioita. Toiselle tytölle tuli oranssia kuviota ja toiselle fuksianpunaista. Ei noi tikkaukset kyllä paljon näy, mutta äiti ainakin tietää, että housuissa on väriä...

torstai 22. lokakuuta 2009

Vanhoja käsitöitä, jatkuu

Hermot menee tämän editorin kanssa, enkä saa postauksia näyttämään siltä kuin haluaisin. Pitää tosiaan ruveta käyttämään html:ää, kunhan saan palautettua sen mieleen. Nyt kuitenkin jatketaan samalla satunnaismenetelmällä.

Nyt seuraa sekalainen kimara ompeluksia viime keväältä ja kesältä: farkkuja, paitoja, farkkutakki kukallisesta sisustuskankaasta, yöpuku mummon vanhoista kesätopeista... Nyt lätkäisen kuvia tähän pötköön, katsotaan kuinka käy.

Vanhoja käsitöitä, osa 2

Nyt esittelen noin vuoden vanhan satsin. Halusin tehdä tytöille hienommat villakangastakit. Kankaat löysin Eurokankaasta. Punaiseen takkiin löytyi neulenauha valmiina, mutta oranssi piti neuloa itse. Takeista tuli tosi hienot, tosin istuvuus ei ole paras mahdollinen.


Mutta sitten homma riistäytyi käsistä. Oranssia lankaa jäi yli ja siitä piti sitten kehittää jotakin. Näin syntyi idea baskereista. Metsästin pyöreän neulotun pitsiliinan malleja ja erästä sellaista soveltamalla neuloin tytöille baskerit. Samalla mallilla syntyi sitten baskereita joululahjaksi puolelle suvulle (naispuolisille pääasiassa).












No, kun päähineet oli tehty, niin pitihän sitä olla kaulahuivitkin. Raitahuivit syntyivät lankakorista löytyneistä jämälangoista.





tiistai 20. lokakuuta 2009

No niin, tästä tämä nyt alkaa

Olen jo pitkään suunnitellut, että ainakin toteuttamiani käsitöitä (tekoja) pitäisi saada jonnekin dokumentoitua. Välillä minulle iskee myös into kirjoitella kaikenlaista (ajatuksia). Tekstitkin sopivat tänne hyvin kuvien tilkkeeksi. Katsotaan sitten mitä saan aikaiseksi ja kuinka aktiivisesti jaksan ylläpitää blogiani.

Aluksi täytyy todeta, että blogin ulkonäköä on tarkoitus muokata. Pitää keräillä hyviä taustakuvia ja kerrata html-taitoja. Halusin kuitenkin päästä pikaisesti alkuun ja saada vanhimmat kuvat järjestykseen. Siksipä aloitan keskeneräisellä pohjalla.

Ja nyt asiaa: vanhimmat kuvat ovat tyttöjeni kesähatut toissakesältä. Designasin itse tuon virkkausmallin, langat ovat Vihreästä vyyhdistä Hakaniemen hallista.

Tässä ensin Iriksen hattu oikealta ja nurjalta:
















Ja sitten Ineksen: