keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Haaveita tanssiparista

Tanssiminen oli vähällä viedä taas mennessään. Pääsin pitkästä aikaa tanssimaan oikein parin kanssa: olin koetanssilla erään paria etsivän miehen kanssa. Kylläpä oli hauskaa, ja mielestäni meni ihan hyvin. Tämä mies olisi kyllä ollut sekä tanssitaidoiltaan että asenteeltaan just mulle sopiva. Ainut arveluttava asia oli oma ajankäyttöni: voisiko pienten lasten äiti sitoutua näin aikaavievään harrastukseen?

Koetanssin jälkeen mies antoi ymmärtää että hänkin oli tyytyvänen minuun ja olisi ollut valmis aloittamaan tanssimisen kanssani; hänellä oli kuitenkin vielä sovittuna yksi kokeilu. No, tämä viimeinen daami sitten veikin koko potin! Eli ei ole edelleenkään tanssiparia minulla. Mutta eipä tarvitse surra ajankäyttöä, lapset saavat edelleen olla etusijalla. Ja lisäksi se daami, jolle hävisin (ja ilmeisesti niukasti), oli entinen valmentajani! Ihan hyvä suoritus siis.

Mutta silti vähän harmittaa!

Viimeiset joululahjat

Tässä vielä viimeiset joululahjat - pingviinilapaset. Lahjansaaja kuulemma luuli että hän oli saanut eripariset lapaset, kun toisessa oli pingviini ja toisessa ei...



No, nyt sitten on vähän vieroitusoireita, kun ei ole mitään suureellisia käsitöitä meneillään. Vetoketjujen vaihdot ja langanpäiden päättelyt eivät oikein jaksa innostaa. Mutta ehkä taas kohta keksin sopivia projekteja.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Lisää joululahjoja

Tytöille pitkähihaiset paidat Marimekon kankaasta sekä pussilakanat ja tyynyliinat. Ja miehelle taas kerran mustat housut - college-kankaasta tere-somistuksin. En ole vieläkään uskonut, että mustat työt pitää unohtaa pimeään aikaan!










torstai 17. joulukuuta 2009

Tanssiryhmän tunnelmia

Kilpatanssi on ollut ykkösharrastukseni pitkään, mutta lasten saannin jälkeen se on jäänyt. Laji on vaativa, eikä pienten lasten äiti pysty sitoutumaan sen vaatimiin treenimääriin. Sen sijaan olen tämän syksyn ollut mukana show-tanssiryhmässä. Ryhmään kuuluu noin kymmenen seniori-ikäistä daamia. Osa on entisiä kilpatanssijoita, osa ei ole koskaan kilpaparia löytänytkään ja osa ei tanssiparia kaipaakaan. Tanssimme lattaritekniikalla ammattilaisen laatimia koreografioita.

Ensi viikonloppuna meillä on edessä ensimmäinen julkinen esiintyminen. Tässä kuvassa on vähän tunnelmia kenraaliharjoituksesta.


Ja muuten osa ajastani on mennyt tuon esiintymisasun ompeluun (olen ensimmäinen vasemmalla) - lisää mustaa käsityötä syksyn piristykseksi!

Lumiukko ja pupu

Tyttöni eivät vielä surffaa netissä, joten uskallan paljastaa joululahjoja täällä jo etukäteen. Tässä ovat elämäni ensimmäiset neulahuovutustyöt. Lapaset neuloin Huopasesta ja huovutin ne pesukoneessa. Ne piti pyöräyttää koneessa kahteen kertaan, kerralla ne eivät huopuneet ja kutistuneet tarpeeksi. Ja sitten kaivelin hahtuvalahkojen jämiä ja rupesin sohimaan neulalla. Helppoa ja hauskaa, vaikka lopputulos ei täysin perfektionistin silmää miellytäkään.


Puikoilla on vielä yhdet lapaset kummipojalle. Saa nähdä, tuleeko niihin pingviini vai harakka...

maanantai 7. joulukuuta 2009

Hameita!

Pitääpä tehdä itsellekin jotakin, jos vaikka pääsee töihin tai ainakin työpaikkahaastatteluun. Nyt innostuin hameista. Tein kaksi hyvin erilaista hametta samalla itsekehittämälläni kaavalla. Tuo toinen meni jo ihan taiteiluksi, mutta olipa sitä hauska tehdä. Käytin siihen sekalaisia tilkkuja ja nauhanpätkiä, mitä kaapeista sattui löytymään. Ja ompelukoneeseen sai jatkuvasti olla vaihtamassa lankaa...








Queste frasi sono per Angela e tutti gli altri che sanno leggere italiano. Vedi, sono diventata un'artista. Era molto divertente di disegnare i fiori con la macchina da cucire. Però cambiare i fili non è il mio favorito... Vediamo, quando trovo un occasione di vestirmi la gonna artistica.

Piristystä kotiin

Puuhastelin pari pientä yksityiskohtaa kodin piristykseksi.



Ensin otan kohteeksi keittiön verhot. Olin jossain vaiheessa syksyllä laittanut keittiöön uuden verhon - uusien kaakeleiden innoittamana. Verho tuntui minusta kuitenkin jotenkin värittömältä, ja jostain syystä en tykkää kun verhosta "näkyy läpi". Kaipasin siis vähän ryhtiä keittiön ikkunaan. No, satuimpa löytämään sopivan värisen raidallisen kankaan. Nyt keittiössä on kaksi verhoa päällekkäin. Onko tämä nyt sitten parempi? Jaa-a, kuka senkin sanoo?

Sitten kylppäriin. Pesukoneen päälle viritetty hoitopöytä on jäänyt jo tarpeettomaksi, ja se oli hautautunut sekalaisen roinan ja epämääräisten pyyhkeiden alle. Löysin Hakaniemen hallin Marimekosta värikkään kerniliinan palasen (tosi edullisesti vielä). Kylläpä piristää!