Huono äiti ja huono bloggaaja

Huono äiti
Koulu alkoi ihan yllättäen. Edellisenä iltana äiti totesi, että lapset tarvitsevat jotain päällepantavaa kouluun. Lämpömittari näytti vielä hellelukemia, joten viimevuotiset hupparit ja pitkähihaiset eivät oikein auttaneet alkuun. Kääk, paniikki!

Kangasvarastoja ja pyykkikoreja pengottuani päädyin palloratkaisuun: toiselle tytölle t-paita pinkistä pallokankaasta ja toiselle miehen vanhasta, risasta t-paidasta. Palloapplikaatiot ovat hyviä siltä varalta, että kangas reikiintyy lisää: sitten voi ommella lisää palloja.

Huono bloggaaja
No, tuosta koulun alusta on jo melkein kuukausi aikaa, ja vasta nyt sain aikaiseksi kuvata nuo paidat. Jostain syystä blogikirjoittelu ei ole innostanut näinä päivinä. Etsitäänpä syitä ja selityksiä: Ensinnäkin on kovasti työkiireitä. Ja toiseksi, kasvimaalla olisi puuhaa niin paljon kuin vaan ehtii tekemään. Ja kolmanneksi valokuvat. Joskus aikaisemmin jo tilitin, kuinka minua harmittaa, että en osaa ottaa hyviä kuvia. No, harmittaa edelleen. Mutta nyt juttelin yhden työkaverin kanssa, että josko hän vähän osaisi opastaa. Emme nyt vaan ole vielä ehtineet tekemään asialle mitään. Siksi valokuvat ärsyttävät tuplasti.

Tässä vielä kuvia sadosta. Huono kesä keskimäärin, mutta joitakin kohokohtia sentään. Valkosipulit (huom. selfie) ja hurmaavan väristä punasikuria (radicchio in italiano:-)).

Kasvimaa highlights

Tämä on suurinta herkkua:

Proteiinia:

Fenkolit menestyvät, vaikka maa näyttää kaipaavan kalkkia:

Kesäkurpitsat heinikossa:

Aroniapensas on oikeasti naapuripalstan puolella, mutta sen oksat yltävät pitkälle meidän puolelle (sitä paitsi kukaan ei hoida naapuripalstaa tällä hetkellä):

Syksyyn väriä... (kuka tunnistaa valkokukkaisen kasvin?)

Koreita koreja

Eteisen hattuhylly on ollut katastrofi. Jos sieltä vaikka yritti ottaa lapsen kaulahuivia, niin niskaan satoi kuuro muuta hyllyllä lojuvaa tavaraa. Jotain piti siis keksiä. Ensimmäinen korisuunnitelmani meni täysin mönkään (esitely muutama postaus sitten...), mutta nyt jo toimii paremmin: Moko-marketista metallilankakorit. Mitoitus on ok, mutta ulkonäkö ja toiminnallisuus kaipaavat vielä hiomista.

Vuoraus koreihin tehtiin vanhoista lakanoista, mummon lahjoittamista satunnaiskankaista yms.

Tätä kuvaa jaksan ihmetellä. Ihan kuin meillä olisi siistiä, eikä mitään ylimääräistä tavaraa lojuisi missään!

Ja taas loppuhuipennukseksi terveisiä kasvimaalta. Tämä kesä on monella tapaa ollut epäonninen. Mutta yksi pensastomaatti ei epäonnistunut tehtävässään. Siis todellakin tämä sato on yhdestä kasvista. En uskaltanut enää jättää tomaatteja ulos. Jos olisi tullut halla, voro tai joku citykani, niin olisi harmittanut aika paljon. Nyt siis odotellaan että tomaatit punastuvat.

Kasvimaalla tänään

Tänään 17.5.2013 Länsi-Helsingissä olevalla kasvimaapalstalla näyttää tältä:

Lipstikkaa

Raparperia

Ruohosipulia

Ja äidin reippaat apulaiset lapion ja kottikärryjen kanssa. En olisi uskonut että kottikärryjen lykkiminen onnistuu noin hyvin.

Lopuksi lyhyiksi jääneistä housuista lisää lyhentämällä shortseja:

Melkein kesä, vaikkei housuista uskoisi

Tämä kevät on kyllä ollut yksi elämän surkeimmista. Pelkkää sairastelua: nytkin meni pitkä mummulaviikonloppu enemmän tai vähemmän potiessa. Sekä tytöt että minä olimme (ja olemme edelleen) kipeitä. Siksi ei minua ole täällä paljon näkynyt, eikä mitään käsitöitä ole syntynyt. Tämän verran olen ehtinyt noin kolmessa viikossa: ulkohousut. Jotka jo ovat aikalailla vuodenaikaan sopimattomat. Mutta ehkä kesästä tulee kylmä ja sateinen... Fuksia kangas Eurokankaan "epäkurantti" pala ja oranssi viimekeväisten ulkohousujen jämiä. Hieno väriyhdistelmä minusta:)
Mutta tänään "melkein kesä" maistui jo lautasella: lipstikkakeittoa ja raparperikiisseliä. Mahtavaa kun jo saa ruoka-aineita omasta maasta!

Satoa

Kasvimaa oikein pursuaa kaikenlaista satoa. Voi tätä yltäkylläisyyttä!

Meillä vaan on nyt positiivinen ongelma: tytöt ovat olleet jo toista viikkoa mummolassa, eikä meillä oikein ole syöjiä tälle sadolle. No, pavut ovat päätyneet pakkaseen, kurkut on säilötty etikkaan, vadelmista on keitetty hilloa... Onpa sitten talvella herkuteltavaa.

Sekalaista kesämeininkiä

Edellisessä postauksessa esittelemästäni paidasta tuli vielä toisetkin shortsit, vähän lakanakangastilkulla jatkettuna. Isännällekin tein uuteen urheilulliseen kroppaan sopivat shortsit, niitä ei vaan saanut valokuvata (kuin ihan vähän väkisin...).



Tyttöjen uusin käsityötaito on vohvelikankaan pujotus. Nämä liinat on tehty päiväkodissa, itse en tullut ajatelleeksi että tämä jo näin hyvin onnistuisi. Punainen liina on ollut kaapin päällä, siksi se on siisti. Ja vihreä on ollut leikeissä mukana, siksi se on ihan nuhjuinen. Uudet pujotusliinat ovat tekeillä mummulle syntymäpäivälahjaksi.




Lopuksi tunnelmakuva kasvimaan sadosta. Päätin kokeilla pyöreää kesäkurpitsaa. Satoa tuottaa ihan riittävästi tämäkin lajike. Ja aivan loistavasti onnistuvat tomaatit avomaalla. Näissä maistuu aurinko!

Luovuus syntyy niukkuudesta

Sunnuntain Hesarissa oli juttu luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Siinä todettiin MIT:n professorin voimin että ideoita ei synny "vapaata taiteilijaelämää" viettämällä vaan tarkkaan määriteltyyn, polttavaan tarpeeseen. Siksipä lokoisa oleilu kohtuullisen työttömyyskorvauksen varassa ei ole ollenkaan paras inspiraattori. Nyt sekin tuli todistettua. Jotain tällaista olin jo uumoillutkin, itse asiassa aikaisemmissa elämäni vaiheissa olen kyllä jo todennut saman: kun toimeksianto on tehdä jotakin hienoa ja näyttävää, ei synny mitään. Mutta kun tehtävä on tosi tiukkaan rajattu, vaadittava työmäärä tolkuton ja annettu aika minimaalinen, silloin syntyy luovaa tulosta. (Angela, ti ricordi i 80 reggiseni e 80 mutande che dovevamo disegnare durante un fine settimana?!)

No, nytpäs tilanne on se, että tiukkoja vaatimuksia ei ole, aikataulu on se mitä viitsii tehdä ja mitään pakkoa ei ole. Siksipä en sitten saakaan aikaiseksi paljonkaan - ainakaan mitään kaikista niistä visioita, millä olen ajatellut päivät täyttää... Ja tämä koskee niin työnhakua ja oman elämän hallintaa, käsitöitä kuin kodinhoitoakin. Mutta jos nyt puhutaan vain käsitöistä, niin visioita siis on: pussukkaa, laukkua, housuja, myssyjä, takkeja (ja ne ikuisuustilkkupeitot). Mutta se viimeinen inspiraatio puuttuu. Mistä kankaasta, miten koristellaan, mikä idea...? Ja tätä inspiraatiota kaipaan. Silloin kun kaikki osuu kohdalleen, häviää ajantaju ja päätyy flow-tilaan. Näin käy joskus, vaan liian harvoin kuitenkin...

Onneksi on pakkopullaprojekteja, että pääsee pahimman laman yli. Nyt pakkopulla oli miehen housut. Miehen logiikan mukaan yksiä housuja käytetään niin kauan kuin ne mitenkään jalassa pysyvät. Minä taas olen vähän eri mieltä, joten piti äkkiä tehdä korvaavat housut, jotta herra on edes jotenkuten edustuskelpoinen. Tosin päivässä nämäkin oli saatu jo hyvin käytetyn näköiseksi, ikinä ei pitäisi vetkutella valokuvauksen kanssa...




Onneksi kasvimaalla on aina puuhaa. Kesäkurpitsat ja tomaatit rehottavat, muu on vähän kituliaampaa.




Maa-artisokka tavoittelee taivaita.


Tuleekohan tähän parsakaaliin mitään syötävää?


Basilikaa, rakuunaa, meiramia.

Tunnelmia kasvimaalta

Kelit ovat olleet suosiolliset ja kasvimaa onkin saatu hyvään kuntoon. Maassa on jo perunaa, porkkana, sipulia yms. Vielä myöhemmin kylvetään punajuurta, papuja ja kesäkurpitsaa. Ja tietysti istutetaan ne parsakaalit ja fenkolit. Voi kun saisi pian satoa! Nyt on jo vähän korjattu ruohosipulia, oreganoa, lipstikkaa ja raparperia. Kyllä taas kelpaa kun saa puhdasta ruokaa omasta maasta.

Lisää helmiä, mutta ei sioille tällä kertaa

Ystäväni Angela (jonka blogiin linkki näkyy ohessa) näki edellisen postaukseni ja saman tien tilasi minulta korun, jonka hän voisi lahjoittaa sisarelleen. Tein sitten kaksi korua, toisen Angelalle ja toisen sisarelleen.


Toinen koruista on samankaltainen kuin edellinenkin koru, itse asiassa siitä tuli sellainen kuin sen ensimmäisen oli tarkoitus olla. Mutta sitten päätin kokeilla huopahelmiä. Vähän vielä koristelin niitä virkkaamalla. Ja kehtasin sitten lähettää tämän koeversion Angelalle... Ei se ole täydellinen, mutta aika hauska kuitenkin.

Muuta valmista en olekaan saanut aikaiseksi. En viitsi julkaista takkia josta puuttuu napit tai villapaidan takakappaletta. Ehkä nekin joskus valmistuvat. Sitä paitsi minulla on ollut muuta tekemistä ihan riittämiin. Tänään oli tentti, johon luettavaa oli lähes 1000 sivua. Ei siinä paljon ommella ohessa.

Muutkin projektit ovat jääneet sivuun, mm. kasvimaa on vielä ihan siinä kunnossa, mihin se syksyllä jäi. Jotakin siemeniä olen sentään saanut ruukkuun, tässä fenkolia ja parsakalia. Raportoin palstalta lisää, kunhan kerkiän sinne möyrimään.

Ai niin, sellainen huomio vielä, että minusta on tullut Macin käyttäjä. Mieheni hankki uuden ja lahjoitti minulle vanhan. Uuden tietokoneen käyttöönotto ja käytönopettelu on vielä pahasti kesken. Toivottavasti se ei vaikuta tämän postauksen ulkonäköön tai blogini toimintaan.