Paksut polvet

Teinpä polvipaikkafarkut tytöille tyttöjen omien piirrosten mukaan. No, tuota ilmapalloa äidin piti päästä vähän enemmän muokkaamaan... Polvien kohdalla olevat kuviot on applikoitu samasta farkkukankaasta, eli idea on että kuvio toimii samalla polvien vahvikkeena. Ensin ajattelin, että ajoitus oli taas huono kun jo tuli shortsikelit. Mutta kun näitä ruvettiin kunnolla sovittelemaan, niin totesin, että taitavat olla aika sovpivat ensi syksyksi.

Sääriä ja sähköä

Työ ja kevään kylvökiireet vievät kaiken ajan, niin että ei oikein ehdi käsitöitä tuottamaan. Tein kuitenkin vanhoista kangasläjistä kaivetuista trikoista muutamat legginsit. Tässä on siis neljät pöskyt eikä kahdet kaksiväriset...:-)

Tuli taas tämän vuoden sähkön tasauslasku. En enää meinannut uskoa silmiäni, vieläkin sähkön kulutus on laskenut. Olemme siis tyttöjen syntymän jälkeen tiputtaneet sähkönkulutuksen alle puoleen. Siis väkimäärä on tuplaantunut, mutta kulutus puoliintunut. Säästöön ovat vaikuttaneet ainakin seuraavat jutut: meillä ei juuri kulu virtaa viihde-elektroniikkaan, valoja sammutellaan huolellisesti, kylppärin lattialämmitys ei ole juuri koskaan päällä, keittiökoneet ja pesukone on uusittu. Ja tietokoneina pelkästään läppärit. Mutta sittenkin, ajatelkaa jos kaikki tekisivät saman. Ei tarvitsisi rakennella ydinvoimaloita... No, tästä aasinsilta uuteen luottamustehtävääni: lupauduin työpaikkani Green Office -lähettilääksi. Ehkä tämän sähkölaskun myötä olenkin meritoitunut siihen hommaan (en kyllä vaan ymmärrä että millä ajalla teen mitään sen asian eteen, mutta ehkä nuo projektit rauhoittuvat jossain vaiheessa...).

Varvaslankoja

Eurokankaasta löytyi ihanaa tuplaraitakangasta: onteloneulos, jossa toisella puolella kapeammat raidat ja toisella leveämmät. Näitä oli pakalla eri värejä, mutta minun makuuni parhaiten sopiva löytyi palalaareista. En kyllä tiedä, oliko laatu sama, mutta hyvältä tämäkin tuntuu.

No sopiihan ne turkoosit helmet tähänkin...

Ostelin vähän virkkauslankoja, ja kun niitä rupesin sommittelemaan, tuli deja vu -fiilis. Elämässäni on ollut jakso, jolloin olen suunnitellut neuleita suomalaiselle teollisuudelle. Suunnittelin paljon erilaisia kuoseja, mutta muistan, että värien yhdistely oli aina hankalaa. Kun neulerakenteeseen yhdisti eri värejä, värit aina käyttäytyivät eri tavalla kuin kuvittelin. Eli väriyhdistelmien piti olla jotenkin "outoja", ennen kuin ne toimivat.
Nyt mulle kävi vähän samalla tavalla. Ostin lankoja, jotka kerällä näyttivät sopivan yhteen. Mutta kun rupesin virkkaamaan niitä tuohon (omakeksimääni?) rakenteeseen, eivät värit enää toimikaan. Tästä tulee kallis työ, kun pitää ostaa kaikkia mahdollisia värejä, jotta onnistuisin löytämään "sen oikean" väriyhdistelmän.

Tukka menee kivasti kiharaan kun sateella päässä on pitsimyssy

Insinöörin pitsiliina palasi taas kummittelemaan... Villapaitatyömaasta jäi ruskeaa lankaa sen verran yli että päätin tehdä itselleni pitsimyssyn/-baskerin. Kun ei se kevät tästä tunnu lämpiävän, niin pitsimyssy kyllä on ihan paikallaan - työmatkapyöräilijälle ja -kävelijälle varsinkin.
Ja nyt myönnän että olen laiska organisoimaan valokuvauksia. Saisihan tästäkin paljon paremman käsityksen jos myssy olisi päässä, ja tunnelmankin olisi saanut tihkusateessa kohdalleen. Mutta näillä mennään...

Blogihistorian toiset keittiön verhot

Meidän talossa on tulossa ikkunaremontti - siksi siis ei kannata pestä ikkunoita. Mutta voihan uudet verhot laittaa likaisiin ikkunoihin, voihan?

Oranssit ulkohousut

Tarkoitus oli tehdä tytöille ulkohousut. Homma vähän karkasi käsistä kun Eurokankaasta löytyi "liian hyvät" kankaat, siis lähes vedenpitävät. Sitten piti hankkia saumojen tiivistysnauhaa. Ja sitten sitä piti silitellä. Se ei ollutkaan ihan helppoa puuhaa - varsinkin kun en älynnyt, että olisi pitänyt käyttää vain suoria kappaleita. Nauhan asettaminen kaarevalle saumalle ja sitten silittäminen paperin läpi oli aika haasteellista. No, tulipa kokeiltua. Käytössä sitten näkee, mitä kankaat ja saumat pitävät. Ainakin nämä jalassa tytöt erottuvat kaukaa!
Vähän tässä huolestuttaa, että pitääkö vielä tehdä takitkin. Noista kirjavista kankaista voisi tehdä sadetakit...

Muotoon neulottu - unohdettu otsikko

Pitkästä aikaa syntyi jotakin valmista. Ja tietysti ajoitus on taas ihan metsässä - tämähän on ihan paras aika vuodesta ottaa käyttöön uusi villaneule...
Siis taas täysin omasta päästä 3D-neule. Tässä villapaidassa ei ole yhtään saumaa, vaan olen neulonut sen yhtenä kappaleena suoraan muotoon. Aloitin kaula-aukosta, sitten neuloin hihat ja lopuksi miehustaosan. Ja huvikseni vielä virkkasin hihansuihin ja helmaan vähän koristetta. Täytyy sanoa, että tämä onnistui yli odotusten. En olisi millään uskonut, että pienen mallitilkun avulla onnistun laskemaan silmukat niin tarkkaan että kerralla paidasta tuli istuva. Toisaalta, jos siitä ei olisi kerralla tullut istuvaa, niin siitä ei olisi tullut mitään, sen korjaaminen nimittäin olisi ollut ihan valtava homma. Kaiken kaikkiaan tämä oli siis ihan hullu idea ja hullu projekti.
Hulluudestaan huolimatta tämä on sitä mitä minä neuleelta odotan. Minusta ei ole paljon järkeä neuloa tasokappaleita ja ommella niitä sitten yhteen. Sitä tehdään kankaalle, mutta neuletekniikalla voi (varsinkin käsin neulottuna) tehdä kolmiulotteista. Tämä on taas tällainen insinöörin neulefilosofia...

Lopuksi vielä parit helmet: farfalla- ja muista lasihelmistä