Tyttöjen taidetta: valitsin valtaisasta piirustusnipusta etanan ja auringonkukkasen ja tein niistä oman tulkintani:
Filosofia
Luin vähän aikaa sitten Roald Dahlin novellikokoelman Henry Sugarin tarina. No, Henry Sugar oli koroillaeläjä-laiskuri, joka sitten yllättäen oppikin joogatekniikoita. Henry oppi keskittymällä lukeman kortit nurjalta, motivaattorina oli tuottoisa korttihuijaus. Mutta pointti oli tuo yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan. Sehän on meille tavallisille ihmisille erittäin vaikeaa. Samoihin aikoihin kun luin tuota novellia, eräs työtuttuni kertoi että hänkin yrittää opetella keskittymään vain kulloinkin käsillä olevaan hetkeen.
No, minä pohdiskelin asiaa, ja tulin aluksi siihen tulokseen että on tosi tylsää keskittyä vain nykyhetkeen. Minusta on tosi mahtavaa vaikka kävellessä tai saunan lauteilla antaa ajatuksen lentää, niin että paikka ja aika täysin unohtuvat. Silloin voi syntyä vaikka mitä ideoita, ja toisaalta on täysin rentoutunut, kun on käynyt jossakin mielikuvitusolotilassa.
Mutta noita paitoja ommellessa totesin, että ajatuksen harhailu ei ole ollenkaan hyvä idea. Jos vähänkään päästän ajatukset linjalle: "tytöt saavat paidat huomenna päälle" tai "kohtaa pääsen laittamaan nämä nettiin", niin taatusti kangas taittuu kaksikerroin saumurin paininjalan alle tai koneeseen unohtuu väärät neulat niin että valmiit saumat ovat ihan reikäisiä (näin kävi siis noita paitoja tehdessä). Filosofiani siis on että kun ei tee mitään, voi (ja pitää) ajatukset päästää vapaaksi, mutta kun käsillä on jotain työtä, on paras pitää ajatukset tiukasti kurissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti