Supruille koti

Supru = superpallo. Tytöt hoitavat superpallojaan antaumuksella. Niile piti ommella vaatteitakin. Ja kaverillekin piti ommella synttärilahjaksi suprupussi. Ja siis tytöt ovat ihan itse ommeelleet - äiti vaan neuvoi ja vahti vieressä (ja päätteli langanpäitä).

Samikset lähdössä jalkapalloturnaukseen:-)

Onko miehisyys väristä kiinni?

Mies ihastui tyttöjen softshell-takkeihin. Minkäs värinen sulle tehdään, kyselin. Musta vai turkoosi? Ei, ei, minäkin haluan pinkkiä ja oranssia, vastasi mies. No niin, saamansa piti! (Huom. hupun kiinnitysnepparit ovat kaupanpäälliseksi vaaleanpunaiset:-D)

Huomenna on tarkoitus lähteä mummulaan pääsiäisen viettoon. Ja minulla ei ole mitään käsityötä! Pitäisikö yrittää väkisin keksiä jotain, vai selviäisikö sitä hengissä ilman?

Urheilupaidat suurille pienille urheilijoille

Tilkkujemmojen kaivelu jatkuu. Aikoinaan vaippatyömailta oli jäänyt yli pala valkoista Coolmax-kangasta (tai jotain vastaavaa, ei voi enää muistaa). Kangasta oli juuri sen verran että kahdelle pienelle urheilijalle riitti pieniksi aluspaidoiksi. Jalkapallopelissä päällimmäisenä pitää tietysti olla joukkueen pelipaita. Sitten sen alle pitää pukea kaikenlaista sään mukaan. Ja silloin on mukavinta vetää alimmaiseksi tällainen kosteutta pois iholta johtava paita. (Paitsi että eivät meidän tytöt juuri hikoile, niin että tarkoitus oli vain keksiä käyttöä hylätylle kankaalle...et silleen.)

Tähtijalkapalloilijat

Teen tunnustuksen: paastoni ei pitänyt ja kävin kangaskaupassa. Ja petin myös toisen "lupaukseni": päädyin muotivillitykseen: softshell-kankaaseen. Mutta kaikesta itseni pettämisestä huolimatta olen tyytyväinen. Takit tulivat tarpeeseen ja ovat ilmeisen mieluisia. Ne viehättävät jopa äidin silmää!

Kohti kenttää...

Ollaanko me nyt tähtiä?

Minä olen maalissa...

Joko mennään pelaamaan?

Jo...!!!.

Vihreä varakassi

Taas tilkkuja - ei ne ompelemalla tunnu vähenevän...

Villatakki viisi- ja kuusikulmioista

Tämä työ ei oikein sovi tilkkupaastoon, tähän nimittäin meni valtavasti lankaa ja ihan uutta: Supercool-merinovillaa Vihreästä Vyyhdistä Hakaniemestä. Mutta toisaalta aloitin työn jo viime vuoden puolella - niin ja onhan tässä niitä tilkkujakin.

Miksi minusta tuntuu että blogger vääristää värejä? Villatakin värit ovat luonnossa (ja valokuvissa) kirkkaammat kuin mitä näissä blogin kuvissa näyttää.

Sitten minusta tuntuu että jatkan tilkkutammikuuta suoraan paastoon. Ei siis vieläkään tee mieli mennä kangaskauppaan, päin vastoin, varastoissa on kankaita ja tilkkuja, joista olisi kivaa tehdä kaikenlaista. Sovitaan, että vetoketjuja ja muita tarvikkeita saa ostaa, ja tarvittaessa esim. vuorikangasta. Mutta pääsiäiseen asti yritän tällä kertaa pärjätä niin, että en osta uusia kankaita. Alla esimerkki houkuttelevasta tilkkuläjästä: sekalaisen värisiä sametteja...

Uusiosukat - kaikkea kanssa...

Olisi mulla muitakin tilkkuja ja jämäkankaita, mutta kun nämä sukat lojuivat siinä pöydällä... Siis sukissa kantapäät puhki, mutta varpaat vielä ehjät. Varvasosa irti toisesta sukasta.

Mallataan varvasosa rikkinäiseen kantapäähän.

Aitapistoilla kiinni - aitapisto vähän joustaa ja huolittelee leikattua reunaa. Mutta toisen jalan varpaat jäivät vielä paljaiksi...

Siis sama uudestaan - onneksi noita rikkinäisiä sukkia riittää!

Meneekö tämä jo vähän överiksi? Kyllä taidan tehdä joskus saman uusiksi - lempisukat ainakin pitää pelastaa.