Kädet ylös - taas

Halusin kokeilla kädet ylös -mallia myös trikookankaasta. Kas näin:

Kaava on vielä muokkauksessa, mutta zero wasteen tällä idealla ei taideta päästä;-)

Huono äiti ja huono bloggaaja

Huono äiti
Koulu alkoi ihan yllättäen. Edellisenä iltana äiti totesi, että lapset tarvitsevat jotain päällepantavaa kouluun. Lämpömittari näytti vielä hellelukemia, joten viimevuotiset hupparit ja pitkähihaiset eivät oikein auttaneet alkuun. Kääk, paniikki!

Kangasvarastoja ja pyykkikoreja pengottuani päädyin palloratkaisuun: toiselle tytölle t-paita pinkistä pallokankaasta ja toiselle miehen vanhasta, risasta t-paidasta. Palloapplikaatiot ovat hyviä siltä varalta, että kangas reikiintyy lisää: sitten voi ommella lisää palloja.

Huono bloggaaja
No, tuosta koulun alusta on jo melkein kuukausi aikaa, ja vasta nyt sain aikaiseksi kuvata nuo paidat. Jostain syystä blogikirjoittelu ei ole innostanut näinä päivinä. Etsitäänpä syitä ja selityksiä: Ensinnäkin on kovasti työkiireitä. Ja toiseksi, kasvimaalla olisi puuhaa niin paljon kuin vaan ehtii tekemään. Ja kolmanneksi valokuvat. Joskus aikaisemmin jo tilitin, kuinka minua harmittaa, että en osaa ottaa hyviä kuvia. No, harmittaa edelleen. Mutta nyt juttelin yhden työkaverin kanssa, että josko hän vähän osaisi opastaa. Emme nyt vaan ole vielä ehtineet tekemään asialle mitään. Siksi valokuvat ärsyttävät tuplasti.

Tässä vielä kuvia sadosta. Huono kesä keskimäärin, mutta joitakin kohokohtia sentään. Valkosipulit (huom. selfie) ja hurmaavan väristä punasikuria (radicchio in italiano:-)).

Hellesilkkiä

Huh, hellettä! Eipä tässä ole jaksanut juuri käsitöitä tehdä - eikä varsinkaan ryhtyä niin villalankoihin, joita tuli hankittua kesäkuun koleilla... Mutta viime kesänä vähän epähuomiossa ostettu silkkilanka (Erisilkki) tuntui sopivalta kesätyöstettävältä. Tällainen reiällinen paita silkistä tuli:

Ja koska virkkaus on parasta kesäkäsityötä, niin mökkireissulla virkkasin tiskirätin.

Ällöpaita

Nyt tuli niin ällöttävän hempeä paita, että yäk! Jos olet rekisteröimässä parisuhdettasi tai jos muuten vaan satut tarvitsemaan valkoista ällötystä (ja olet noin kokoa 36), niin tästäpä sulle hyvä paita. Jos ei löydy hempeilijäkäyttäjää, niin taidanpa applikoida tähän vielä hämähäkin tai jotain värikästä...

Onneksi kankaalla on tarina: asuin aikoinani vanhassa kerrostalossa, jossa kerroskorkeus on jonkun verran enemmän kuin nykyisessä asunnossamme. Silloin löysin ihanan ohutta puuvillakangasta (varmaankin todella edullisesti), ja päätin ostaa sitä reilusti. Tein siitä verhot, mutta silti kangasta jäi yli. Sittemmin muutin ja verhot muuttivat mukana. Niistä tuli makuuhuoneen verhot. Mutta en tietysti raaskinut niitä lyhentää: jos vaikka joskus tarvitsee ison kankaan. Niinpä verhot ovat nyt koristeellisella taitteella makuuhuoneen ikkunassa. Ja alun perin ylijäänyt tilkku on odottanut tähän asti.

Silkkipaita silkosormille

Pari vuotta pinon alimmaiseksi hautautunut ufo valmistui: paita iiihanasta silkkitrikoosta (jota ei voi käyttää kun kädet ovat kasvimaapuuhien jäljeltä karheat ja tarttuvat kiinni kankaaseen...)

Keltaiset housut

Sitten jonkun viime marraskuun olen ostanut kahta kangasta: softshelliä tyttöjen ja miehen takkeihin, ja sitten tämän keltaisen kankaan. Ja vielä on jemmassa vaikka mitä. Omat kaapit toimivat mitä parhaimpana inspiraationlähteenä!

Eli keltaiset housut. Ja asusteena näissä kuvissa tämä, poncho, jonka tekemiseen kyllästyin totaalisesti toissakesänä. Purin siitä kaikki turhat koristeet ja päättelin langanpäät. Ehkäpä tälle näin löytyy käyttöä...

Tytöt saivat omat kirjastokortit. Omat matkakortit ovat olleet käytössä jo lähes vuoden. On siis aika saada myös kukkaro, jossa näitä arvoesineitä säilytetään. Enpä ole ennen tehnyt tällaista kehyskukkaroa. Ompeleminen meni yllättävän helposti, mutta kyllä tuo kehyksen kiinnittäminen oli vähän arveluttavaa. En tiedä, olisiko kehyksen saanut hohtimilla puristettua kiinni, mutta meiltä ei hohtimia löytynyt. Minä siis vasaroin naapurien iloksi. Vasaraa piti heilutella aika voimallisesti, ja tulipa siinä sivussa moukaroitua nuo kehykset vähän uuteen muotoon. Siis miten nuo kehykset pitäisi kiinnittää ihan oikeasti?

Kesäkintaat

Sateinen ja kolea kesäpäivä inspiroi... No, enää ei ole koleaa, kun sain kintaat valmiiksi. Ensin tein koekappaleiksi mustat vanhasta villasekoitepaidasta. Ja sitten sateenpitävät pyöräilykintaat softshell-jämistä. Ja taas sain käytettyä sukanvarsia!

Lisäksi tein huivin lämpimiin kesäpäiviin. Meidän tytöt taitaa olla kovasti teräväpäisiä, kun nuo huivit tahtovat kulua puhki...