Kun aloittelin tätä blogia, tarkoitukseni oli kirjoittaa myös tanssista. Olin nimittäin pitkään ollut aktiivinen kilpatanssija, ja kuvittelin että kohta taas tyttöjen syntymän jälkeen olen kilpalattialla. No, enpä ollut. Enkä taida vähään aikaan ollakaan. Elämän prioriteettijärjetykset menivät niin uusiksi tyttöjen myötä. En osaisi kuvitella, että nyt roikkuisin treenisaleilla 5-6 iltana viikossa, viettäisin viikonloput kisamatkoilla ja vähäiset vapaa-ajat strasseja liimaillen ja rusketusaineita levittäen. Ja ehkäpä vielä konkreettisempi syy on se, että tanssiparin löytäminen ei mun reunaehdoilla onnistu.
Mutta kuitenkin mieleni tekee tanssia. Ja mieleni tekee myös pitää itseni jotenkin kunnossa. Olen aktiivinen hyötyliikkuja, mutta eipä "virallisesta liikuntasuorituksesta" silloin tällöin kai mitään haittaa olisi. Siispä etsimään itselle uutta lajia:
Olen nyt käynyt joitakin kertoja street-tunneilla. En tiedä, miksi tällaisen lajivalinnan tein. Ehkäpä siksi, että pelkäsin muiden paritanssien tuntuvan väljähtäneiltä. Ja ehkäpä siksi, että "vanha täti" street dance -tunnilla olisi hauska kontrasti. Taisin olla kuitenkin myöhässä: vanha täti street dance -tunnilla ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Workshop on täynnä keski-ikäisiä naisia - onneksi mukaan on uskaltautunut muutama mieskin!
Mutta taidan edelleen etsiä omaa lajiani... Siitä huolimatta ompelin itselleni treenihousut - siis street-tunnille sopivat - ja ostin elämäni ensimmäiset tanssilenkkarit.
Ja ihan off topic: tein taas peltisämpylöitä. Kätkin niihin viimeiset kuivatut nokkoset ja päälle ripottelin seesaminsiemeniä.
