Positiivi - negatiivi

Minusta tämä on jotenkin 60-luku-henkinen. Idea on Eurokankaasta bongatussa kankaassa. Siinä siis positiivi-negatiivi -kuvion muodostaa ylös alas risteilevä villalanka. No, jo oli professionaali selitys... Tämäkin mekko-tunika on ollut jo kerran töissä päällä. Jotain käyttöä silläkin siis voi olla.

Paikka sydämellä

Isin housut ja Madonnan sexy-pöksyt

No nyt tulee blogille lukijoita. Sorry vaan folks, mutta tämä on käsityöblogi!

Ensin tosi tarpeeseen isännälle housut. Hänellä on "vähän" pitkät jalat ja housujen löytäminen kaupasta ei olekaan ihan helppoa. Helpompi minun on niitä tehdä.

No, minun ahterini ei taas tiedä pop-maailman trendeistä mitään. Siis nuo tuonmalliset pöksyt eivät vaan istu päälläni. Mutta materiaali on ihanaa bambua, eikä nyt hyviä pikkuhousuja voi roskikseen heittää - ne pitää siis tuunata: kuminauhaa lahkeisiin, kas näin!

Nallen (ja kaverin) uudet vaatteet

Nallen mekko oli mennyt rikki. Nallea vähän ujostutti. Ei hätää, tehdään uusi mekko.

Sitten moraalipainia. Aikaisemmin tekemän turkoosi myssy ei mielestäni ollut ihan onnistunut. Se siis piti tehdä uudestaan. Hoh-hoijaa...

Lopuksi työkaverin onnittelukorttiin kultainen sydän. Onnea liitolle!

Prinsessameininkiä

Tytöt saivat kutsut prinsessa-aiheisille synttäreille. No eihän meillä mitään prinsessamekkoja ole, tytöt kun ovat futaajatyyppejä. Mutta äiti päätti askarrella tiarat prinsessoille. Joululahjapannat ja sokerivesitärkki salaisina aseina...
Tunnustan, että suunnitelma oli virkata puuvillalangan kanssa metallilankaa. Näin olisi tullut kiiltoa eikä tärkkäystäkään olisi tarvittu. Mutta äiti osti liian paksua metallilankaa. Ensi kerralla sitten onnistuu...

Aurinkolaukku

Toinen tytöistä suunnitteli aurinkolaukun. Se on hyönteissyöjä...
Tästäkin täytyy sanoa, että ei niin turhake kuin luulin. Laukku on ollut tyttöjen mukana toriostoksilla ja sinne on pakattu salaatit ja paprikat ja muut kylmälle arat. Laukku on nimittäin topattu.

Tikkataulu

Istuin pukuhuonessa tyttöjen jumpan ajan ja neuloin. Muiden jumppaajien pikkusisarukset kyselivät, että mitä teet. Tikkataulua, vastasin. Siis omituinen liivitunika ilman saumoja. Kidmohairia ja hienon hienoa silkkivillaa. Ei niin turhake kuin alunperin ajattelin. Tämä on ollut jo muutaman kerran päällä töissä ja kukaan ei ole heittänyt tikalla tai muullakaan.
Mietin että pitäisi vielä värkätä sellainen kuva, jossa selitän, miten tuo on tehty: edestä navan kohdalta ruvetaan neulomaan ympyrää (joka toisella kerroksella 8 silmukan lisäys). Kun ympyrä on tarpeeksi iso, päätellään silmukoita helmaa, kädenteitä ja kaula-aukkoa varten. Ja seuraavalla kerroksella luodaan yhtä paljon silmukoita kuin edellisellä kerroksella pääteltiin. Ja sitten neulotaan ja kavennetaan samalla rytmillä kunnes vaate on valmis. Värejä saa vaihtaa, miten haluaa... Lopuksi vielä kastelin ympyrän, pingotin sen nuppineuloilla ja annoin kuivua. Tästä pingotuksesta kahdeksan kulmaa korostuivat vähän liikaa, käytössä kulmat ovat aika hyvin hävinneet.