Sekalainen seisova pöytä

Alkuruoka
Tyttönikin ovat käsityöihmisiä. He saivat synttärilahjaksi ompelukuvia. Ne on jo kaikki ommeltu ja neulankäsittelytekniikka on jo hallussa. Taidanpa seuraavaksi ostaa heille huopaa, saavat askarrella pehmoleluja oman maun mukaan. Tytöt olivat mukana Hakaniemessä kun ostin helmiä. Hekin valitsivat laajoista valikoimista itseään miellyttävät helmet ja pujottivat ne nauhoiksi. Äiti auttoi solmimisessa ja päiden päättelyssä. Minusta helmet ovat aivan mahtavat, en olisi itse osannut valita noin herkullisia värejä!








Pääruoka
Minulla on treffit Hannen kanssa. Tarkoituksemme on vähän esitellä toisillemme käsitöitämme ja muita projekteja. Tarvitsen treffeillä siis tietokoneen. Mutta tietokoneellani ei ollut sopivaa laukkua, miten sen siis kuljettaisin? Kas näin, ongelma ratkaistu:




Jälkiruoka
Seuraavaksi leipomisfilosofiaa. Pidän kovasti leipomisesta, siis kakkujen piirakoiden yms., en niinkään leivän leipomisesta. Usein meillä nautitaankin kahvin kanssa tai jälkiruoaksi jotakin hyvää. Olen jo pitkään kehitellyt reseptejä oman makuni mukaisiksi. En juurikaan välitä leivonnaisista, joiden idea on valkoiset jauhot ja sokeri. Sen sijaan käytän leivonnassa terveellisempiä raaka-aineita. Vehnäjauhot voi korvata kokojyväspelttijauhoilla tai ruisjauhoilla, valkoisen sokerin ruokosokerilla tai joskus hunajalla, leivonnaisiin lisätään aina marjoja, hedelmiä, kasviksia tai suklaata (tummaa) ja rasvanakin voi aina joskus käyttää öljyä. Näin saadaan paljon maukkaampia ja vähäsen terveellisempiäkin herkkuja. Tässä esimerkki:



Puolukkarahkakääretorttu. Jauhoina pelkkää ruisjauhoa, täytteessä kermaa, rahkaa ja puolukoita, makeutuksena ruokosokeria ja hunajaa. Ja on tosi hyvää, kannattaa kokeilla!

Käsityö vai aivojumppa?

Eteisen naulakossa on roikkunut vuosia sitten tekemäni farkkujakku. Sitä on tullut käytettyä paljon: kesällä takkina ja talvella jakkuna. Jossain vaiheessa tajusin, että farkkujakku olisi aika korvata jollakin. Mutta millä? Pusakalla, poplarilla...? Millä ihmeellä? Tämä jakku on yritys siihen suuntaan. Käytössä sen vasta näkee, toimiiko se ja tuleeko sitä pidettyä.



Kehittämäni malli osoittautui todelliseksi aivojumpaksi. Ensin kaavan piirtäminen oli haasteellista. Mutta kun rupesin ompelemaan, tajusin että kaava olikin se helppo homma. Miten kaikki kaaret ja kaitaleet saa siististi? Missä järjestyksessä kannattaa ommella? Pitääkö vielä leikata oma alavarakaitale tuollekin listalle? Huh, huh. Olen päästänyt aivoni laiskistumaan. Tällaista pitäisi tehdä säännöllisesti, niin ei menisi heti sormi suuhun.

Siitä tulikin mieleeni etsiä toisia ompelevia bloggaajia. Enpä juuri löytänyt. Tai siis löytyy trikoo-ompelua, lastenvaatteiden ompelua, vaippojen ompelua, kaikenlaisen pienen ja sievän ompelua... Mutta rankkaa vaateompelua en vielä löytänyt. Tietääkö joku hyvän vaateompelublogin? Vinkatkaapa minulle.






Löysin hyvät napit kaariteemaan.



Mummu kävi kylässä ja toi omenoita ja luumuja. Kyllä luumut ovat kauniita!

Hupparit ilman huppua

Ostin Eurokankaasta aivan ihanan nalle-collegekankaan. Se huusi päästä huppariksi. Meillä tämä ompelu ei aina ole niin yksinkertaista: vaatteita pitää tehdä kaksi, mielellään vähän erilaista. Tästä kankaasta ei volttiakaan heittämällä olisi tullut kahta hupparia. Ratkaisu löytyi vanhasta jämäkankaasta: raitakankaaseen voi applikoida muutaman nallen, ehkä nalle-teema kelpaa niin. Raitakangasta ei sitten riittänyt huppuun, mutta tytöt vakuuttelivat että he eivät halua huppuja. Näin siis kummassakaan ei ole huppua. Mutta hyvät huputtomat hupparit tuli. Taidan tehdä vielä samanlaisen vihreän (tai kaksi...).

Poplareista pöksyt, pöksyistä pöytäristi...

Lähtökohta oli tämä: ystäväni Anu lahjoitti minulle kaksi lähes käyttämättömäksi jäänyttä poplaria. "Tee vaikka tytöille jotakin kivaa...", kuului toimeksianto. No, takkikangas on tarkoitettu ulkokäyttöön, vaikka ei nämä varmaankaan mitään vedenpitäviä ja likaahylkiviä ole. Tai tiedä vaikka tuo punainen olisikin. Se oli niin tiivistä kangasta, että ompelukoneen neula piti vaihtaa monta kertaa, kun aina vaan rupesi tulemaan hyppytikkiä. Enpä ole ennen sellaistakaan nähnyt.


Ja tässä lopputulos. Ulkohousuissa on trikoovuorit. Näin ne varmaankin tuntuvat ihanilta jalassa, mutta luistamaton, venyvä vuori hankaloittaa vähän pukemista. Pituutta housuissa on taas yllin kyllin - riittänee ensi syksynkin säärille.




Kävin tyttöjen kanssa lauantaina jumpassa. Siellä käytettiin mm. hernepussia. Monta kertaa minulla on ollut mielessä että pitää tytöille tehdä hernepussit, mutta jumpan innoittamana sain vihdoinkin pari aikaiseksi. Kankaat "lähinnä ompelukonetta lojuneita", ei siis sen suurempaa designia. (Mitä p...? Tahroja?)


Itselle taas trikoopaita. Jostain syystä olen ihastunut pitkähihaisiin trikoopaitoihin. Niitä on mukava pukea kaiken maailman tunikoiden ja villatakkien alle. Paidan kaulus on muuten tarkoituksella kiero, siitä tulee hauska ryppyefekti.

Ja vielä lopuksi: aina välillä minultakin kysytään, että mistä kaava on peräisin. Täältä on peräisin ainakin osa käyttämistäni kaavoista. Käytän tosi vähän mitään lehtien kaavoja tai muita valmiita kaavoja. Lastenvaatteiden perusmitoituksen olen kopionut jostakin, mutta aina kuitenkin muokkaan (ja muokkaan ja muokkaan) kaavaa johonkin suuntaan. Olen aikoinani opiskellut kaavoitusta Italiassa, joten menetelmä ei ole "virallinen" Suomessa käytettävä, mutta kyllä sillä hyvin saa mittojen mukaan tehtyä. Valkoinen kaavapaperi valkoisella pöydällä valkoisessa huoneessa on vähän tylsä, mutta kaavan tekeminen niiiiiin ihanasti kutkuttaa (insinöörin) aivoja.

Viherkasvitarinoita

En ole varsinaisesti viherpeukalo, mutta kodin viherkasvien suhteen olen kärsivällinen. Sillä reseptillä ne sitten kai säilyvät hengissä ja lisääntyvätkin. Eli aina silloin tällöin keksin ruveta jakamaan kasveja ja usein jakaminen onnistuukin. Ja koska en malta mitään heittää menemään, tästä seuraa, että meillä on jo kasveja enemmän kuin meille mahtuisi. Sitä paitsi olisi välillä kiva saada uusiakin kasveja... Eli meillä on positiivinen vihreä ongelma. Mihin laittaa kolmannet ja neljännet kasviyksilöt?

Tässä esittelen teille kasveja, joita voisin lahjoittaa / vaihtaa / myydä ruukun hinnalla tms.

Tässä posliinikukka. Posliinikukkia olen saanut kahdeltakin henkilöltä. Vuosia vuosia sitten työkaverini Lilja (sittemmin edesmennyt) antoi posliinikukkasen pistokkaita. Toiset posliinikukkasen oksat sain mieheni isän vaimokkeelta, Satulta. Nyt en enää tiedä, kummasta kasvista nämä oksat ovat, mutta hyvin ovat lähteneet kasvamaan.


Tämä on pitsi-itulehti (muistankohan nimen oikein?). Sen olen sanut alakerran naapurilta. Meillä on lähes samanikäisiä lapsia, ja olemme paljon harrastaneet tavaran (ja ruuan) vaihtoa.


Banaani. Olimme juuri ruvenneet seurustelemaan mieheni kanssa. Hänellä oli syntymäpäivä ja olin menossa hänen kämpälleen syömään. Ajattelin viedä jotakin: viherkasvi poikamiehen kämppään tuntui sopivalta. Stokkalla oli banaani tarjouksessa. Banaani on lisääntynyt moneksi yksilöksi ja me olemme edelleen yhdessä (ja mekin olemme lisääntyneet).


Tämä on pylvästyräkki. Pylvästyräkin "kantaäiti" on ollut minulla niin kauan, että en enää alkuunkaan muista, mistä se on peräisin. Mutta tästä hyvin joutaa useampikin pätkä juurrutettavaksi. Tai jos joku haluaa, niin tämän koko kasvinkin saa.


Keväällä nypin yhdestä paprikasta siemenet ja kätkin ne multaan. Ne tietysti kaikki itivät ja nyt on ongelma paprikakasvustojen kanssa. Osan niistä vein ulos kasvimaalle, mutta sisälle jäi vielä ihan liian monta. Tämän sisar jo tekee hedelmää...

Monikäyttöesine

Mikä tämä on?

Se on vaikka huivi näin

tai näin


tai huppu


tai hartianlämmitin

tai liivi.

Tai ihan mitä haluat!


Lisäksi vielä parit helmet.

Terveisiä omenapuusta

Olenpa ollut pitkään poissa linjoilta. Ensin oltiin viikko mummulassa ja sitten sain työkeikan. Nyt olen tehnyt muutaman tosi pitkän päivän tietokoneen ääressä vaativaa teknistä tekstiä kääntäen. Kyllä se työnteko vaan on raskasta. Tämä työkeikka kyllä sattui juuri sopivasti kun mieheni on lomautettuna. Hän on sitten hoitanut tyttöjä ja kotia.

No mutta asiaan! Mummulareissulla sain valmiiksi baskerin. Lanka on jostakin saatua purkulankaa, täyttä villaa. Ja malli omasta päästä omaan päähän! Hieno tuli, nyt kelpaa odotella koleita kelejä. (Tytöt toimivat taas valokuvaajina...)

Mummulassa tytöt keksivät uuden suosikkiharrastuksen: omenapuuhun kiipeäminen oli kivaa! Lisäksi korjasimme satoa. Huomatkaa äidin tekemät housut ja myssyt!