Viherkasvitarinoita

En ole varsinaisesti viherpeukalo, mutta kodin viherkasvien suhteen olen kärsivällinen. Sillä reseptillä ne sitten kai säilyvät hengissä ja lisääntyvätkin. Eli aina silloin tällöin keksin ruveta jakamaan kasveja ja usein jakaminen onnistuukin. Ja koska en malta mitään heittää menemään, tästä seuraa, että meillä on jo kasveja enemmän kuin meille mahtuisi. Sitä paitsi olisi välillä kiva saada uusiakin kasveja... Eli meillä on positiivinen vihreä ongelma. Mihin laittaa kolmannet ja neljännet kasviyksilöt?

Tässä esittelen teille kasveja, joita voisin lahjoittaa / vaihtaa / myydä ruukun hinnalla tms.

Tässä posliinikukka. Posliinikukkia olen saanut kahdeltakin henkilöltä. Vuosia vuosia sitten työkaverini Lilja (sittemmin edesmennyt) antoi posliinikukkasen pistokkaita. Toiset posliinikukkasen oksat sain mieheni isän vaimokkeelta, Satulta. Nyt en enää tiedä, kummasta kasvista nämä oksat ovat, mutta hyvin ovat lähteneet kasvamaan.


Tämä on pitsi-itulehti (muistankohan nimen oikein?). Sen olen sanut alakerran naapurilta. Meillä on lähes samanikäisiä lapsia, ja olemme paljon harrastaneet tavaran (ja ruuan) vaihtoa.


Banaani. Olimme juuri ruvenneet seurustelemaan mieheni kanssa. Hänellä oli syntymäpäivä ja olin menossa hänen kämpälleen syömään. Ajattelin viedä jotakin: viherkasvi poikamiehen kämppään tuntui sopivalta. Stokkalla oli banaani tarjouksessa. Banaani on lisääntynyt moneksi yksilöksi ja me olemme edelleen yhdessä (ja mekin olemme lisääntyneet).


Tämä on pylvästyräkki. Pylvästyräkin "kantaäiti" on ollut minulla niin kauan, että en enää alkuunkaan muista, mistä se on peräisin. Mutta tästä hyvin joutaa useampikin pätkä juurrutettavaksi. Tai jos joku haluaa, niin tämän koko kasvinkin saa.


Keväällä nypin yhdestä paprikasta siemenet ja kätkin ne multaan. Ne tietysti kaikki itivät ja nyt on ongelma paprikakasvustojen kanssa. Osan niistä vein ulos kasvimaalle, mutta sisälle jäi vielä ihan liian monta. Tämän sisar jo tekee hedelmää...

Monikäyttöesine

Mikä tämä on?

Se on vaikka huivi näin

tai näin


tai huppu


tai hartianlämmitin

tai liivi.

Tai ihan mitä haluat!


Lisäksi vielä parit helmet.

Terveisiä omenapuusta

Olenpa ollut pitkään poissa linjoilta. Ensin oltiin viikko mummulassa ja sitten sain työkeikan. Nyt olen tehnyt muutaman tosi pitkän päivän tietokoneen ääressä vaativaa teknistä tekstiä kääntäen. Kyllä se työnteko vaan on raskasta. Tämä työkeikka kyllä sattui juuri sopivasti kun mieheni on lomautettuna. Hän on sitten hoitanut tyttöjä ja kotia.

No mutta asiaan! Mummulareissulla sain valmiiksi baskerin. Lanka on jostakin saatua purkulankaa, täyttä villaa. Ja malli omasta päästä omaan päähän! Hieno tuli, nyt kelpaa odotella koleita kelejä. (Tytöt toimivat taas valokuvaajina...)

Mummulassa tytöt keksivät uuden suosikkiharrastuksen: omenapuuhun kiipeäminen oli kivaa! Lisäksi korjasimme satoa. Huomatkaa äidin tekemät housut ja myssyt!

Synttärit

Tyttömme juhlivat synttäreitä. Neljä vuotta tuli täyteen.


Mikä huono äiti olenkaan! Edellisenä päivänä ennen synttäreitä tulin ajatelleeksi, että jotain lahjojakin pitäisi olla. Joku käyttämätön peli löytyi kaapin ylähyllyltä, mutta kyllähän sitä piti nyt olla jotakin äidin tekemääkin... Niinpä pikaisesti penkomaan kangas- ja tilkkuvarastoja ja ompelemaan. Siitä sitten syntyivät myssyt kakunteon ja pissavahinkopyykin ohella. Tämä tuntui melkein jo työltä: tiukka aikataulu ja ehdoton deadline.

No, myssyistä tuli hassun hauskat. Applikoidut kukkaset eivät paljonkaan näytä kukkasilta. Eipä siinä juuri ollut aikaa mallailla. Mutta värikkäitä koristeita nuo ainakin ovat. Ja myssyt kelpasivat tytöille. Ne päässä sitten leikitiin loppupäivä ja päiväkotiinkin ne piti heti laittaa päähän.




Nyt on edessä vielä toiset syttärit. Mummu täyttää 80 ja matkaamme tyttöjen kanssa vielä viikoksi mummulaan. Toivottavasti vielä on vähän kesän rippeitä nautittavaksi. Ainakin mustaherukoita (onko enää?) ja omenoita on tiedossa. Ja siksipä olen viikon verran off line. Puikot lähtee mukaan, ompelukone ja tietokone jäävät kotiin...!

Arvonta suoritettu / I vincitori del blog candy

Muutama viikko sitten julistin arvonnan. Nyt on voittajien julistuksen aika!
Vaikka ei tässä varsinaisesti arvonnasta ollut kyse. Ihan oman mieltymykseni mukaan valitsin saamistani kommenteista kaksi. Päätin olla tasapuolinen: koska minulla on sekä suomalaisia että italialaisia lukijoita, päätin palkita yhden suomalaisen kommentin ja yhden italialaisen kommentin. Ja tässä siis voittajat:
Ho scelto i vincitori delle mie borse. Ho deciso di mandare una borsa a un lettore finlandese e una borsa a un lettore italiana. I commenti che mi hanno piaciuto di più hanno vinto, ecco i vincitori:

Korpinoidan tarinoita kirjoitti: "Luulenpa että ripustaisin kassit koukkuihin peilin lähistölle ja jokainen meistä isoista tytöistä saisi omansa hiusharjaa ja muita tukkavehkeitä varten". Pitkähiuksinen perhe taitaisi tarvita näitä useampia, mutta tässä tulee alkajaisiksi yksi.
Korpinoidan tarinoita ha una famiglia tutti con i capelli lunghi. Lei vorrebbe avere la mia piccola borsa per ognuno per tenere le pettine, spazzole etc. in ordine.

Annarita ha scritto: "Io ne userei una come fodera-contenitore nella mia capiente borsa,al bisogno la estrarrei per visionare il contenuto!(quando disperatamente cerchi e non trovi)". Io mi diverto pensando alla tua capiente borsa! Tu hai veramente bisogno di una borsa così per tenere un po' di ordine.
Annarita haluaisi kayttää pussukkaa valtavan käsilaukkunsa irtovuorina, jotta etsittävä tavara olisi helpompi löytää. Annaritan kommentti muistutti minua omista vanhoista "käsilaukuistani"...

Voitot toimitan kunhan Korpinoidan tarinoita ja Annarita lähettävät minulle yhteystietonsa. Sain vihdoinkin hankituksi sähköpostiosoitteen blogiyhteydenpitoa varten. Yhteydenotot siis osoitteeseen virvelin.posti@gmail.com.
Annarita, per piacere, mandami il tuo indirizzo nel email virvelin.posti@gmail.com. Così ti posso mandare la vincita.

Kiitos kaikille osallistujille hauskoista kommenteista! Hyvää syksyä ja lukemisiin.Grazie per tutti per i commenti. Mi sono divertita con i vostri commenti! Leggiamoci!

Farkkuja ja itsekritiikkiä

Tein tytöille farkut. Koko projekti oli vähän epätoivoinen, koska vaaleansininen farkkukangas ei ole mun suosikki, noin ulkonäöltään. Mutta ajattelin että ulkohousuiksi saa kelvata hyvin. No, sitten iski yliyrittäminen ja laadin pöksyihin hienot koristelut. Ei tämäkään mitään, ihan ok tuli koristeista, vähän vaan oli työlästä toteuttaa. Mutta sitten farkut vedettiin jalkaan ja (yli)kriittinen äiti totesi, että farkkujen malli on ihan kauhistuttava. Sellainen porkkanamalli, joka ei tytöille näytä sopivan yhtään. Ehkäpä sitten taas kun jalat kasvavat seuraavat viisi senttiä ja lahkeet eivät ole yhtään ylipitkät. Mutta tällaisena... ei, ei niitä voi käyttää. Mitä nyt tehdään?

Suunnittelin, että leikkaan lahkeet poikki tuosta koristeraidan yläpuolelta, puran koristeraidan irti ja ompelen sen irtileikkauskohtaan. Koska kangasta vielä jäi, leikkaan uudet leveämmät lahjekappaleet. Näin saan toivottavasti lahkeita levennettyä (ja lyhennettyä) sen verran, että kriittinen silmä voi niihin tyytyä. Ja jos kriittisyys vielä tämän operaation jälkeen vaivaa ja kärsivällisyyttä riittää, puran takataskut pois ja pienennän niitä vähän. Kuulkaa, ei työ tekemällä lopu!





Jossain vaiheessa kävin Unikuun kanssa keskustelua itsekritiikistä. Mielestäni Unikuu oli turhan itsekriittinen. Nyt kyllä myönnän, minun itsekriittisyyteni on pahempaa!

Muistuttaisin vielä arvonnasta. Pari päivää vielä ja sitten julkistan voittajan. Tra un paio di giorni faccio sapere chi ha vinto il mio blog candy. Così ancora hai tempo di scrivere un commento!

Ja lopuksi: eivätkö ole kauniita? Tai siis ainakin luonnossa ovat, valokuvani eivät taaskaan tee oikeutta luonnolle.

Luovuus syntyy niukkuudesta

Sunnuntain Hesarissa oli juttu luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Siinä todettiin MIT:n professorin voimin että ideoita ei synny "vapaata taiteilijaelämää" viettämällä vaan tarkkaan määriteltyyn, polttavaan tarpeeseen. Siksipä lokoisa oleilu kohtuullisen työttömyyskorvauksen varassa ei ole ollenkaan paras inspiraattori. Nyt sekin tuli todistettua. Jotain tällaista olin jo uumoillutkin, itse asiassa aikaisemmissa elämäni vaiheissa olen kyllä jo todennut saman: kun toimeksianto on tehdä jotakin hienoa ja näyttävää, ei synny mitään. Mutta kun tehtävä on tosi tiukkaan rajattu, vaadittava työmäärä tolkuton ja annettu aika minimaalinen, silloin syntyy luovaa tulosta. (Angela, ti ricordi i 80 reggiseni e 80 mutande che dovevamo disegnare durante un fine settimana?!)

No, nytpäs tilanne on se, että tiukkoja vaatimuksia ei ole, aikataulu on se mitä viitsii tehdä ja mitään pakkoa ei ole. Siksipä en sitten saakaan aikaiseksi paljonkaan - ainakaan mitään kaikista niistä visioita, millä olen ajatellut päivät täyttää... Ja tämä koskee niin työnhakua ja oman elämän hallintaa, käsitöitä kuin kodinhoitoakin. Mutta jos nyt puhutaan vain käsitöistä, niin visioita siis on: pussukkaa, laukkua, housuja, myssyjä, takkeja (ja ne ikuisuustilkkupeitot). Mutta se viimeinen inspiraatio puuttuu. Mistä kankaasta, miten koristellaan, mikä idea...? Ja tätä inspiraatiota kaipaan. Silloin kun kaikki osuu kohdalleen, häviää ajantaju ja päätyy flow-tilaan. Näin käy joskus, vaan liian harvoin kuitenkin...

Onneksi on pakkopullaprojekteja, että pääsee pahimman laman yli. Nyt pakkopulla oli miehen housut. Miehen logiikan mukaan yksiä housuja käytetään niin kauan kuin ne mitenkään jalassa pysyvät. Minä taas olen vähän eri mieltä, joten piti äkkiä tehdä korvaavat housut, jotta herra on edes jotenkuten edustuskelpoinen. Tosin päivässä nämäkin oli saatu jo hyvin käytetyn näköiseksi, ikinä ei pitäisi vetkutella valokuvauksen kanssa...




Onneksi kasvimaalla on aina puuhaa. Kesäkurpitsat ja tomaatit rehottavat, muu on vähän kituliaampaa.




Maa-artisokka tavoittelee taivaita.


Tuleekohan tähän parsakaaliin mitään syötävää?


Basilikaa, rakuunaa, meiramia.