Sovituskuvia

Värväsin tytöt valokuvaushommiin, ja itse rupesin valokuvamalliksi. Kampaus ja meikki eivät olleet kohdallaan, ja valokuvaajat eivät olleet ihan sinut silmälasieni kanssa, joten pääosasto sensuroitiin.
Tässä ensin verkkohame. Toisessa kuvassa näkyy myös se yö-työpaita. (Huom. ostin huippumuodikkaat keltaiset kengät (kun en osaa itse tehdä kenkiä...). Aion kuitenkin käyttää niitä monta vuotta, keltainenkin on hyvä väri - varsinkin kengissä!)
Turkoosi paita. Olisi varmaan pitänyt kuvata lisäksi silmälasit ilman päätä. Silmälaseissani on nimittäin samaa turkoosia kuin tuo paita.
Lopuksi hauskanpitoa nukkekodissa. Tyttöjen valokuvatulkinta...
Ja sitten Tanja K: jos saan kommentin noin joka kuudenteen postaukseeni, niin jokaisen kommentin luen suurella ilolla ja kiitollisuudella! Ja kommenttien toiveet otan mahdollisuuksien mukaan huomioon! Kiitos Tanja K, että luet ja kommentoit!

Turkoosi työpaita

Tein turkoosista viskoositrikoosta samanlaisen paidan kuin siitä vanhasta yöpaidasta. Pelkäsin, että homma menee vaikeaksi ja lopputulos on kaikkea muuta kuin esittelykelpoinen - tuo viskoositrikoo ei nimittäin ole maailman helpointa ommeltavaa. Mutta paidan teko onnistuikin tosi sujuvasti. Ja lopputuloksestakin tuli ihan kelpo. Nuo kantit tein "erittäin luovaa" ratkaisua noudattaen: leikkasin liian leveät kaistaleet, enkä sitten raaskinut niitä ruveta kaventamaan. Niinpä rullasin ylimääräiden kankaan sinne kantin sisään. Ja siitä tulikin ihan hieno. Vähän tukevampi ja muhkeampi kantti.

Niin ja väri tietysti on paikallaan! (Tuo sovitusnukke vaan on niin laiha ja "muodoton", että tämä vaate ei näytä hyvältä sen päällä, vaikka moni muu näyttääkin. Minun pitäisi varmaan panostaa enemmän niihin Tanja K:nkin toivomiin sovituskuviin)

Kahden verkon hame

Tässä nyt se suuritöinen teos, johon edellisessä kirjoituksessa viittasin. Tämä on ollut muuten valmis jo viikon verran, muuta en sitten löytänytkään kaapeistani sitä ihonväristä vuorikangasta, jota siellä kuvittelin olevan. Piti siis odottaa kangaskauppaan pääsyä, että sain hameen valmiiksi.
En nyt tiedä tämän käytännöllisyydestä ja tarpeellisuudesta, mutta hieno tästä tuli. Jos en osaa tätä töissä käyttää, niin ilmeisesti tiedossa on yhdet ristiäiset. Ehkä siellä sitten.
Tämä rakenne on tosiaankin itse kehittelemäni. Voi hyvin olla että joku muukin on tämän keksinyt ja ohjekin jostain löytyy. Mutta minä en ole ohjetta nähnyt, enkä vastaavaa tekniikkaa missään. Siinä mielessä tämä on siis itse keksitty. No, tässä on kaksi normaalia ketjusilmukkaverkkoa limittynyt toisiinsa. Siis ihan perusvirkkausta, mutta kahta lankaa ja "työmaata" pitää kuljettaa yhtä aikaa. Tai itse asiassa tätä toteutustekniikkaa pitää vielä tutkia lisää. Voiko tätä virkata niin, että tekee ensin yhden verkon ja sitten virkkaa siihen toisen sekaan? Uskon että joillakin reunaehdoilla sekin onnistuu...
Joo, että terveisiä taas insinöörien käsityökerhosta!

Pöydän jalkaa palelsi, mutta ei palella enää!

Sain edellisen ison työn valmiiksi (lähes, viimeistelyt kesken). Vieroitusoireiden torjuntaan piti keksiä jotain. Virkkasin siis sukan pöydän jalalle!
Jo kun teimme keittiöremonttia, mietin, että mitä tuolle yksinäiselle jalalle keksisi. Valkoinen metalliputki on tosi tylsä. Nyt sitten iski inspiraatio, kun oli sopivan väristä lankaa ja mielenkiintoinen pitsimalli kokeiltavana. Kiinnitinpä koetilkun keittiön tylsääkin tylsempään putkijalkaan. Mutta tuo pitsi on hienoa. Ja kaiken kaikkiaan systeemi toimii hyvin. Pitäisikö käydä ostamassa pari kerää lisää ja virkata koko jalka peittoon?

Olen tässä ohessa tehnyt kaikenlaista pientä tuunausta. Vanhoja housuja korjailen, uusien pikkuhousujen kiristäviä kuminauhoja vaihtelen yms. Lisäksi ompelin vielä yhden tällaisen huivin. Nämä on kyllä tosi käteviä, ja meidän tytöt tykkää. Teen näitä lisää sitä mukaa kun löydän sopivia kankaita.
Lisää vietoiusoireita muuten on tiedossa. Juhannusta pitäisi lähteä viettämään mummulaan, ja se takoittaa tuntien autossa istumista ja muutenkin luppoaikaa. Ja minulla ei ole mitään neule- tai virkkaustyötä. Apua! Äkkiä ideoita (ja lankoja)!

Insinöörien käsityökerho

Taas yksi pitkähihainen paita. Ja taas niin ihanan oudon värinen.
Työkaverini Heikin kanssa tavallisesti puuhaamme jotain tällaista (no ei nyt ihan...):
Mutta kerran päädyimme juttelemaan ompelukoneista. Heikki on innokas retkeilijä ja innokas käsityöihminen. Ja jos minä intoilen insinöörin pitsiliinasta, niin Heikillä on vähän toinen lähestymistapa insinöörimäisiin käsitöihin: Hän siis pääasiassa puuhailee retkeilyasusteita, askartelee erilaisista teknisistä materiaaleista ja kehittelee työkaluja tähän tarkoitukseen. Heikki on muun muassa miettinyt, miten saisi ompelukoneen syöttösuunnan muutettua niin, että esim. housun sivusauman tikkaus onnistuisi helpommin. Kerran hän esitteli millilleen pyöreiksi leikatuja ja reunoista "polttamalla" huoliteltuja kangastilkkuja; laserleikkuria oli vähän viritelty. Mahtoikohan sen polvipaikan kiinnittäminenkin onnistua sillä laserilla? Tänään Heikki kysyi, että sattuisinko tietämään sähköä johtavaa kangasta, nyt kuulemma sellaista tarvittaisiin. Sähköä johtavaa lankaa hänellä jo onkin.

Voi hurjaa! Sattuuko siis kukaan lukijoista tietämään sähköäjohtavaa kangasta? Vihjaiskaapa minulle! Ja sattuisiko kukaan olemaan kiinnostunut insinöörien käsityökerhosta?

Ammuu

Saunan jälkeen puettiin lehmäpaidat ja sitten laulatti (huom. puuttuva hammas)...

...ja sitten piti vielä hyppiä yhdellä jalalla.
Joku muu (mutta ei ammuu:-)) olisi applikoinut näihin surumieliset silmät ja kosteat turvat tai ainakin vihreää ruohoa. Mutta minä halusin ihan peruspaidat. Toivottavasti vastaan tulee vielä perusruskeaa trikoota yhteensopiviin legginseihin...

Yöpaidasta työpaidaksi

Tytöt valittavat kun äiti on hajamielinen eikä muista mitään. Ja taas tämä asiantila tuli todistettua. Tarkoitukseni oli valokuvata vanha yöpaita ennen sen leikkaamista, mutta en tietenkään muistanut...

Eli tämä paita on tehty ikivanhasta yöpaidasta. Se on ollut jonnekin ylähyllylle hautautunena varmaakin kymmenen vuotta. Sitä ennen paitaa on kyllä käytetty, en muista kuinka paljon, mutta kuluneista hihansuista voisin päätellä että paljon. Kangas oli kuitenkin niin hyvälaatuista, että se ansaitsi tulla uudelleen käytetyksi. Värikin oli säilynyt kohtalaisesti; tosin mietin, että pitäisikö paidalle sittenkin joku värikäsittely antaa.

Harmittaa kun kaula-aukon kanttiin piti laittaa kaksi saumaa, ja toinen tuli väkisin tuohon etupuolelle. Taidan kaivaa jostain jonkun vaatimattoman koristeen (esim. napin), jolla yritän häivyttää paksua saumaa.

Löysin hauskoja seeprahelmiä. Helminauha sopii aika hyvin tämän paidan kanssa.

Pitkästä aikaa ehdin käymään Eurokankaassa - ja voi kauhistus! Milloin muka ehdin ompelemaan nämä kaikki...!