Lakanoita ja muuta tylsää

Olen puuhastellut kaikenlaisia tylsiä juttuja viime päivinä. Tylsiä juttuja siinä mielessä, että ei niistä saa oikein näyttäviä kuvia tänne blogiin. (Lisäksi aikaa on mennyt paljon niin että en ole tehnyt tai ajatellut mitään mainitsemisenarvoista...). Ensin tein miehelle housut. Mies on niin hoikka ja pitkäraajainen, että hän ei tahdo löytää vaatteita valmiina. Nykyään hän käyttää vain minun tekemiä housuja. Uudet housut ovat mustat, vähän farkkutyyliset. En muuten suosittele kenellekään mitään mustaa käsityötä tähän aikaan vuodesta - oli tylsää ja työlästä. Ja samasta syystä en liitä tähän valokuvaa housuista. Eipä mustat housut synkkänä syyspäivänä näytä miltään.

Sitten ompelin lakanoita ja tyynyliinoja. Ostin Eurokankaasta palan tuplaleveää lakanakangasta ja arvioin, että siitä saa kaksi pussilakanaa ja pari tyynyliinaa. No ei ihan saanutkaan, tuplaleveä kangas ei ole tarpeeksi leveää, että pussilakanan saisi yhdestä pituudesta. Sitten piti pilkkoa vanha perintöpitsilakana jatkoksi. Nyt mietistkelen että mihin verhoon tai sohvatyynyyn käyttäisin näitä vanhoja pitsejä...









>




Viimeiseksi tein vielä vanhasta valoverhokankaasta kauppakassin. Olin aikaisemmin tehnyt jo hedelmäpusseja, mutta kaipasin vielä sangallista kassia.











Ai niin ja sitten ompelin itselleni trikootunikan. Sitä en kyllä kehtaa esitellä - ainakaan vielä, koska en ole sinut sen kanssa. Siitä tuli omituinen munkin kaavun ja Viktor Klimenko -paidan välimuoto enkä tunne oloani kotoisaksi siinä. Saa nähdä, jääkö se käyttämättömäksi, muuttuuko makuni vai keksinkö tuunata sitä jotenkin.

Ajatuksia työttömyydestä ja hiilineutraalista ruoasta

Jos nyt vihdoinkin saisi vähän "ajatuksia" kirjattua. Ensimmäiseksi ajattelun aihetta herättää työttömyys. Olen tällä hetkellä kotona vailla työtä, ja lapsetkin ovat päiväkodissa (mikäli ovat terveinä), joten voisi ajatella, että mulla on aikaa vaikka kuinka ja saan aikaiseksi vaikka mitä. Mutta näinhän ei asia ole. Minulle ei alkuunkaan sovi tällainen elämä. Jos ei ole aikatauluja ja lukujärjestyksiä, en saa mitään aikaiseksi. Ja kääntäen, jos minulla on paljon tekemistä, niin silloin syntyy valmistakin. Uskon siis, että jos olisin töissä, tämä blogikin päivittyisi paljon tiheämmin!

Työttömyyttä voisin pähkäillä ja surra pitkään ja monelta kannalta, mutta ehkä tämä foorumi ja tämä hetki ei ole oikea siihen. Ehkä palaan asiaan myöhemmin.

Sen sijaan voisin kirjoittaa ruoka-aiheesta. Muistelen vielä meidän Pyhäinpäivän ateriaa. Toinen meidän tytöistä oli kipeä ja pois päiväkodista ko. viikonloppua edeltävinä päivinä. En siis päässyt tekemään ruokaostoksia niin kuin olisin ne normaalisti tehnyt (Hakaniemeen...). Sen sijaan päädyin kaivelemaan pakastinta. Sieltä löytyikin sitten viimevuotinen hirvipaisti - perintömetsäpalstalta kaadettu. Paistin lisäksi söimme omalla kasvimaalla kasvaneita perunoita, sipuleita ja porkkanoita, rosmariinia - taisi siinä mennä vähän palsternakkaakin. Lisäksi oli vielä mummon saaresta poimimia suppilovahveroita. Jäinkin miettimään että ateria oli todella hiilineutraali. Taisi ruoan kypsennyksestä (hmm, pakastimen lisäksi) syntyä ainoat hiilidioksidipäästöt. Sitä paitsi ruoka oli älyttömän hyvää!

Kaatuukohan meidän metsäpalstalta tänä vuonna hirviä...?

Taas uudet housut tytöille

Nyt se vaalenapunainen kangas tuli jo tuhottua. Siitä ja miehen mummun vanhoista perintölakanoista puretuista nauhoista syntyivät housut. Tavoistani poiketen housuista tuli ihan samanlaiset - vähän pituuseroa niissä taitaa olla. Toisiin housuihin pitää vielä lisätä joku kukkanen tms. tunnistemerkiksi.



Tytöt katsoivat vierestä kun kuvasin housuja. He halusivat välttämättä osallistua lavastukseen ja housujen viereen aseteltiin vauvapeitot, jotka virkkasin joskus raskausaikana. Peittojen virkkauksessa käytin sellaista "pitsikukkahyrrää" - mikä senkin nimi oikeasti mahtaa olla?!