Polvisieni

Jollain voi olla jalkasieni, mutta meilläpä on polvisieni. Saimme serkuilta vanhat housut, muuten hyvät, mutta polvessa reikä. Sienellä paikkasin sen.

Tässä pitäisi varmaan pohtia ja filosofoida, miksi mitään uutta ei synny. No ei synny ei. Meneillään on yksi iso työ, jonka valmistuminen kestää ja kestää. Ja sitten toisaalta epämääräinen määrä epämääräisiä ideoita, jotka eivät ihan ole vielä toteuttamiskelpoisia. Ja voi olla että työnteolla on jotain vaikutusta tähän (tappaa luovuuden...?)

Turkoosiriippuvuus

Minusta on tullut ihan riippuvainen turkoosista. Yritän sitä tunkea joka paikkaan ja yhdistää kaikkiin väreihin. Lempiyhdistelmäni on turkoosi erilaisten vihreiden kanssa. Tämä riippuvuus johtuu ehkä silmälaseistani: niissä on ruskeaa ja turkoosia.

No, nyt piti turkoosia lisätä hillittyyn harmaaseen raitaneulokseen: tunika jossa käsin neulotut (vähän liian paksut) listat ja valkoisia ja turkooseja ketjusilmukkakukkia (ja omituisia, mutta tarkoituksella tehtyjä vekkejä). Luonnossa nuo helmet ja uuden tunikan listat ovat lähempänä toisiaan - siis turkoosin asteeltaan...



Lopuksi vielä nolo tunnustus: näin pitkään olen onnistunut pitämään blogia, ja vasta nyt tajusin kuinka kuvia otetaan "peilin kautta" (nolotus...). No, peilikuvaan pääsi raitaneuloksen jämäpalasta tehty huivi. (Pitäisikö tähänkin lisätä jotain turkoosia? Tai ainakin jotain...)

Lepakkohihat alakoululaisen kaavoitusmenetelmällä

Olin ostanut Eurokankaasta palan villakangasta, joka ehdottomasti halusi päästä lepakkohihatakiksi. Eikä sitten kun tekemään. Näin se tapahtuu:
1. Kaivetaan kaavoituksen oppikirja ja muistiinpanot, viivottimet, mittanauhat ym. ym.
2. Lasketaan, mitataan, piirretään, tuskaillaan, hermostutaan, todetaan että ei onnistu - siis visioni toteuttaminen virallisia oppeja noudattaen
3. Heitetään kirjat ja teoriat nurkkaan.
4. Kutsutaan lapset paikalle (alle alakouluikäiset) ja annetaan heille punaiset kynät käteen
5. Levitetään kaavapaperi lattialle ja käydään makaamaan sen päälle
6. Lapset piirtävät ääriviivat
7. Ääriviivojen mukaan, vähäsen viivotinta ja mittanauhaa käyttäen, piirretään kaava

Kyllähän se näinkin onnistuu. En suosittele kovin istuvan vaatteen kaavoitusta tällä menetelmällä!

Jep, kaavoitus onnistui, mutta muita haasteita oli edessä. Totesin että kangaspala oli liian pieni - pitää säätää. Ensin pilkottiin kaavoja osiin. Sitten todettiin että tarvitaan jotain toista kangasta jatkoksi. Mutta ei se mitään, Eurokankaasta löytyi sitten mustaa villakangasta jatkoksi. Mutta kaiken tämän säheltämisen päätteeksi olin jo luopunut laadukkaasta toteutuksesta. Meni ompelukin sitten säätämiseksi ja säheltämiseksi.

Mutta kaikkien näiden vaiheiden jälkeen täytyy sanoa että takista tuli ihan hieno. Ei täydellinen mutta hieno. Näin haluaisin kannustaa kaikkia kaavoitus- ja muihin kokeiluihin. Näin saadaan luova lopputulos: eipä ole kellään muulla samanlaista.

Ja tässä siis valmis takki: