maanantai 16. elokuuta 2010

Luovuus syntyy niukkuudesta

Sunnuntain Hesarissa oli juttu luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Siinä todettiin MIT:n professorin voimin että ideoita ei synny "vapaata taiteilijaelämää" viettämällä vaan tarkkaan määriteltyyn, polttavaan tarpeeseen. Siksipä lokoisa oleilu kohtuullisen työttömyyskorvauksen varassa ei ole ollenkaan paras inspiraattori. Nyt sekin tuli todistettua. Jotain tällaista olin jo uumoillutkin, itse asiassa aikaisemmissa elämäni vaiheissa olen kyllä jo todennut saman: kun toimeksianto on tehdä jotakin hienoa ja näyttävää, ei synny mitään. Mutta kun tehtävä on tosi tiukkaan rajattu, vaadittava työmäärä tolkuton ja annettu aika minimaalinen, silloin syntyy luovaa tulosta. (Angela, ti ricordi i 80 reggiseni e 80 mutande che dovevamo disegnare durante un fine settimana?!)

No, nytpäs tilanne on se, että tiukkoja vaatimuksia ei ole, aikataulu on se mitä viitsii tehdä ja mitään pakkoa ei ole. Siksipä en sitten saakaan aikaiseksi paljonkaan - ainakaan mitään kaikista niistä visioita, millä olen ajatellut päivät täyttää... Ja tämä koskee niin työnhakua ja oman elämän hallintaa, käsitöitä kuin kodinhoitoakin. Mutta jos nyt puhutaan vain käsitöistä, niin visioita siis on: pussukkaa, laukkua, housuja, myssyjä, takkeja (ja ne ikuisuustilkkupeitot). Mutta se viimeinen inspiraatio puuttuu. Mistä kankaasta, miten koristellaan, mikä idea...? Ja tätä inspiraatiota kaipaan. Silloin kun kaikki osuu kohdalleen, häviää ajantaju ja päätyy flow-tilaan. Näin käy joskus, vaan liian harvoin kuitenkin...

Onneksi on pakkopullaprojekteja, että pääsee pahimman laman yli. Nyt pakkopulla oli miehen housut. Miehen logiikan mukaan yksiä housuja käytetään niin kauan kuin ne mitenkään jalassa pysyvät. Minä taas olen vähän eri mieltä, joten piti äkkiä tehdä korvaavat housut, jotta herra on edes jotenkuten edustuskelpoinen. Tosin päivässä nämäkin oli saatu jo hyvin käytetyn näköiseksi, ikinä ei pitäisi vetkutella valokuvauksen kanssa...




Onneksi kasvimaalla on aina puuhaa. Kesäkurpitsat ja tomaatit rehottavat, muu on vähän kituliaampaa.




Maa-artisokka tavoittelee taivaita.


Tuleekohan tähän parsakaaliin mitään syötävää?


Basilikaa, rakuunaa, meiramia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti