sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kultaa ja pitsiä

Joskus muinoin ostin jostain kirpputorilta kaksi kullanväristä kuppiparia. Enpä ole niitä ikinä käyttänyt, mutta astiakaapissa ne ovat näyttäneet hienoilta.

Kuppien mukana tuli virkatut pitsiliinat. Niille nyt keksin käyttöä.

Tein paidan, johon somisteeksi ymppäsin nuo pitsiliinat.

Paitaa voi käyttää näin kesäpaitana...

...tai sitten tämän paidan kanssa koleammalla kelillä:
Joskus aikana ennen tyttöjä (ja muutamaa kiloa) olin aloittanut itselleni veikeitä housuja. Kangas on valkoista puuvillakangasta, mutta siihen on jollain kiiltävällä muovipainatuksella painettu liskokuosi. Nyt löysin housut jostain kerrostumista ja päätin tehdä ne valmiiksi. Vähän sain säädettyä kokoa, niin että ne minulle vielä mahtuvat. Mutta oikeesti, käyttääkö kohta viisikymppinen kotonaviihtyvä äiti tällaisia koskaan?! Siis jos löytyy joku 20-30 vuotta nuorempi, joka haluaisi nämä housut itselleen, niin vihjaise mulle. Käynnistetään kaupalliset neuvottelut!

Loman loppu

No niin. Huomenna töihin.

Tässä lomatunnelmat lyhykäisyydessään...

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Voiko ohjeen mukaan virkata?

Seuraava kesävirkkaukseni: turkoosi jakku-villatakki-mikälie. Lanka Menitan Cotton Dream -puuvillaa.

Ja uskotteko?! Tällä kertaa yritin tehdä sen ohjeen mukaan. Ohje oli tästä kirjasta:

Mutta enhän tietenkään noudattanut ohjetta uskollisesti. Omia piti soveltaa alkaen siitä, että en jaksanut säätää omaa käsialaa ohjeen mukaiseksi (olisi muuten pitänyt olla tosi paksu virkkuukoukku). Piti sitten aika hurjasti säätää silmukka- ja kerrosmääriä. Ja kaupanpäälliseksi mallikin muuttui vähän. Mutta se varsinainen oma sovellus oli vaatteen virkkaaminen "muotoon". Ohjeen mukaan sivusaumat olisi pitänyt ommella, mutta minätyttö tietysti vetelin saumat yhteen jo virkatessa.

Ja sitten sovituskuvia. Mitä ihmeen taidekuvia nämä ovat?
Jälkeenpäin vasta tajusin, että kuvaajatytöllä oli ollut sormi salaman edessä...

torstai 19. heinäkuuta 2012

Sormikoukkuja

Vietimme tyttöjen kanssa viikon verran mummulassa. Matkan sinne teimme bussilla, ja jo bussissa tytöt pääsivät jyvälle virkkauksesta. Toinen tyttö oppi virkkaamaan ketjusilmukoita oikein koukun kanssa, mutta toinen koukuttui sormivirkkaukseen. Pitkät silmukkaketjut saatin aikaiseksi (ja lisäksi kokeiluja monella eri langalla).

Lisäksi kokeilimme puikkojakin. Kyllä sekin kohta onnistuu...

Äidillä oli tämännäköinen työ:

Kotiin päästyäni palauttelin mieleen ompelua ja ompelin tytöille housut - kouluhousut (no esikoulu-). Näitä tein siis kahdet samanlaiset, mutta toinen tyttö ei ollut poseeraustuulella. Housut ovat tosi tylsät muuten, mutta piristin niitä vähän tähdenmallisilla muovineppareilla.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Mustaa pitsiä

Kun juhannuksen viettoon lähtiessä aikoja sitten tilaamani langat eivät olleet saapuneet, piti keksiä joku välityö. Ostin siis mustaa puuvilla-viskoosilankaa. Pistimalli on perusidealtaan sama kuin pöydänjalansukassa, mutta muokkasin siitä neliöpitsin ja sitten sovelsin mallia insinöörin pistiliina 3D -jakkuun. Tämän on tosi hieno, ja kätevä vetäistä vaikka liian avonaisen mekon tai topin päälle. (Olen vaan miettinyt pääni puhki, että minkä mekon tai minkä topin... Ei minulla ole sellaista, jonka päälle tämä sopisi. Seuraavaksi pitää siis ommella mekkoja tai toppeja)

Virkkaus on kyllä hienoa kesäpuuhaa. Sitä voi tehdä uimarannalla, leikkipuistossa, pihakeinussa, autossa, bussissa. Vahingosta viisastuneena nyt minulla on virkkauslankoja kolmeenkin työhön. Etteivät vieroitusoireet pääse yllättämään ennen syksyä!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Hajamielinen hedelmäkauppias

Perheemme lauantairutiineihin kuuluu Hakaniemen torilla käynti. Minä otan yleensä yhden tytön mukaan ja toinen jää kotiin isin kanssa siivoamaan. Ja seuraavalla viikolla sama juttu, mutta tyttö vaihtuu... Torilla ja hallissa yleensä asioimme samoilla kauppiailla ja kauppiaista onkin tullut tuttuja. Mm. hedelmäkauppias on tuttu jo vuosien takaa. Mutta hän ei meinaa millään oppia, kumpi tyttö on kumpi. Luulen että hän huiputtaa meitä ja aina tahallaan sanoo väärin. Mutta joka tapauksessa väärin menee lähes aina.
Niinpä päätimme tyttöjen kanssa että annetaan hänelle valokuvat. Saa sitten kotonakin harjoitella. Ja valokuvia varten virkkasin jämälangoista tyttöjen uimaretken aikana pienen pussukan. Siitä tuli, ah, niin ihana (mutta toisaalta niin turha... tai ehkäpä hedelmäkauppiaalla on sille käyttöä - toivottavasti).

Loma alkoi muuten äitiä ilahdutavissa merkeissä. Maanantaiaamulla oli pilvistä ja vähäsen sateli. Ei siis ollut kiire lähtemään ulos. Koska tytöt olivat jo jonkin aikaa mankuneet, että äiti, esittele meille mitalejasi ja muita palkintojasi, niin otimme pokaaliensiivoussession. Pokaalit ovat olleet monta vuotta hyllyn päällä ja pölyä oli valtavasti. Minä huhkin aluksi ylhäällä imurin kanssa. Otimme palkinnot alas ja nostimme ne parvekkeelle. Sitten annoin tytöille rätit ja he pyyhkivät ja putsasivat kaikki alta aikayksikön. Kyllä oli äiti tyytyväinen (ja kai tytötkin).