Farkkuja ja itsekritiikkiä

Tein tytöille farkut. Koko projekti oli vähän epätoivoinen, koska vaaleansininen farkkukangas ei ole mun suosikki, noin ulkonäöltään. Mutta ajattelin että ulkohousuiksi saa kelvata hyvin. No, sitten iski yliyrittäminen ja laadin pöksyihin hienot koristelut. Ei tämäkään mitään, ihan ok tuli koristeista, vähän vaan oli työlästä toteuttaa. Mutta sitten farkut vedettiin jalkaan ja (yli)kriittinen äiti totesi, että farkkujen malli on ihan kauhistuttava. Sellainen porkkanamalli, joka ei tytöille näytä sopivan yhtään. Ehkäpä sitten taas kun jalat kasvavat seuraavat viisi senttiä ja lahkeet eivät ole yhtään ylipitkät. Mutta tällaisena... ei, ei niitä voi käyttää. Mitä nyt tehdään?

Suunnittelin, että leikkaan lahkeet poikki tuosta koristeraidan yläpuolelta, puran koristeraidan irti ja ompelen sen irtileikkauskohtaan. Koska kangasta vielä jäi, leikkaan uudet leveämmät lahjekappaleet. Näin saan toivottavasti lahkeita levennettyä (ja lyhennettyä) sen verran, että kriittinen silmä voi niihin tyytyä. Ja jos kriittisyys vielä tämän operaation jälkeen vaivaa ja kärsivällisyyttä riittää, puran takataskut pois ja pienennän niitä vähän. Kuulkaa, ei työ tekemällä lopu!





Jossain vaiheessa kävin Unikuun kanssa keskustelua itsekritiikistä. Mielestäni Unikuu oli turhan itsekriittinen. Nyt kyllä myönnän, minun itsekriittisyyteni on pahempaa!

Muistuttaisin vielä arvonnasta. Pari päivää vielä ja sitten julkistan voittajan. Tra un paio di giorni faccio sapere chi ha vinto il mio blog candy. Così ancora hai tempo di scrivere un commento!

Ja lopuksi: eivätkö ole kauniita? Tai siis ainakin luonnossa ovat, valokuvani eivät taaskaan tee oikeutta luonnolle.