lauantai 26. helmikuuta 2011

Viva Italia!

Angela mi ha chiesto di scrivere qualcosa in italiano. Ecco un post per tutti i lettori italiani!

Le ultime settimane sono state freddissime in Finlandia. E le ultime settimane ho lavorato tanto al computer (si, ho trovato un lavoro dopo un periodo lungo di disoccupazione). E spesso mi viene freddo e mi fa male il polso quando devo lavorare con il mouse. Per quello ho fatto i riscaldapolsi.

Prima un'interpretazione romantica:


Ecco il realismo:


Volete vedere Iris ed Ines al lavoro? Hanno quattro anni, e vogliono fare tutte le stesse cose che fa la mamma. Sono bravissime ad usare i forbici, però tagliare tessuto è molto più difficile che tagliare carta. Ma cosa tagliano..? Poi vi faccio vedere i lavori pronti.






Mi farebbe piacere di leggere i commenti in italiano. Potete anche lasciare un commento se ho sbagliato nel mio italiano... E per i lettori finlandesi: Chiedo scusa, ma tocca a voi di usare il traduttore di google!

A prossima volta - quando sarà...

torstai 17. helmikuuta 2011

Ajatuksia kun ei ole tekoja

Ei kerkiä tekemään käsitöitä, ei. Ja varsinkin, kun se ompelukonekin aiheuttaa ongelmaa. Sain koneen huollosta ja sitä oli säädetty hyvin monellakin tavalla. Mutta kaksoisneulaompeleet eivät vieläkään toimineet. Huoltomies ei ollut testannut konetta kaksoisneulalla vaan optimoinut säädöt koneen normaaliompeleille. Ne kyllä toimivat hyvin, mutta haluaisin myös tuon kaksoisneulan toimimaan. Korjaaja sitten vinkkasi, että kannattaisi kokeilla siirellä neulaa pystysuunnassa, ei siis kiinnittää neulaa yläasentoon, vaan jättää se vähän alemmas. Tätä sitten kokeilin ja hyvin se auttoi. Toiveita siis on että koneen saa säädettyä myös kaksoisneulalle sopivaksi. Mutta vielä homma ei ole kunnossa.

Sitten työmatkakävelyproblematiikkaa: Kun on pakkasta 20 astetta ja työpaikalla pienet vessat, miten matkalle kannattaa pukeutua? Muuten pärjään hyvin, mutta polvet ja reidet palelevat. En viitsi housujen alle pukea paksua kerrosta. Ahtaassa vessassa ei viitsi tehdä vaatteidenvaihtorumbaa, eikä koko päivää jaksa istua sisällä villakalsareissa. Toppahousut tietysti olisivat ratkaisu, mutta ideoin tässä toistakin ratkaisua: villahousut! Tai tosi pitkiä säärystimet, jotka peittäisivät reidetkin. Ne olisi sitten helppo riisua omalla työpisteellä, ne lämmittäisivät ja suojaisivat kastumiseltakin vaikka räntäsateella. Nyt käytän säärystimiä lahkeiden päällä, näin lahkeet eivät kastu eivätkä sitten kastele sukkia ja sisäkenkiä. Mutta on kyllä nyt pelkkä haave nämä pitkät säärystimet. Paitsi jos keksin valmiin villaneuloksen, mistä säärystimet voisi surauttaa.

Ja toinen työhön liittyvä probleema: kulkukorttini hiertää villapaitani nypyille. Miten tämän voisi estää? Ompelisinko esiliinan vai suojaavan pussin kulkukortille? Luulen että kortin pitää olla näkyvissä eikä sitä voi sujauttaa pussiin. Mutta on se esiliinakin aika villi ajatus...

Onko muilla samanlaisia ongelmia? Ja ideoita niiden ratkaisuksi?

tiistai 8. helmikuuta 2011

Loistava ajoitus!

Hyviä uutisia: nyt tulee ompelukoneen korjaaja! En saanut mitään aikaiseksi sen ompelukoneen huollon suhteen. Olen siis viime viikkoina ommellut vain suoraa... (siis sen vähän mitä olen ommellut). Mutta eilen oli ovenpieleemme ilmestynyt ompelukonehuollon mainos. Huoltaja tulee huomenna katsomaan ongelmaa! Toivottavasti kone tulee kuntoon.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kuukauden kuulumiset

No jopas, kuukausi siihen melkein meni, että sain jotain käsitöitä valmiiksi. Kyllä se työnteko valitettavasti vähän häiritsee... Arki hakee vielä muotoaan. Periaatteessa systeemi on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, mutta tuntuu että omaa aikaa ei ole ollenkaan. Ehkä rutiineissa on vielä hiomista. Ja ehkäpä elimistö oppii pärjäämään vähän vähemmällä unella kunhan alkukankeus ja alkustressi on saatu sulatettua. Mutta on kuitenkin ihana fiilis lähteä iltapäivällä töistä kävelemään kotia kohti: ihanaa palata kotiin ihanan perheen luokse.

Ehkäpä nämä viimeisimmät käsityöni ovat olleet (tilanteeseen nähden) vähän liian haasteellisia. Varsinkin tuo villatakki on mielestäni aikamoinen suoritus: koko malli täysin omasta päästä! Kyllä matikan osaamisesta vaan on jotakin hyötyä. Eli mallitilkun neulomalla, sitten tarkkaan laskemalla ja vähän onneen luottaen syntyi toimiva raglanhihavillatakki. Villatakissa kulkee mukana koko matkan ohut ruskea sukkalanka. Ja siinä sivussa improvisoidusti vaihdettu ruskea, punainen ja pinkki Vivaldi-mohairlanka. Suoraan puikoilta sovitettuna villatakki näytti tosi niukalta, mutta höyrytyksen jälkeen villatakki kasvoi yllättävän paljon. Nyt siinä on sitten kasvunvaraa, niin että ensi talvenakin saa tulla pakkanen.




Toisena työnä valmistuivat samettihousut. Päätin laittaa lahkeisiin resorit, jotta saan hallittua ylimääräistä pituutta. Housujen lahkeissa pitää olla kasvunvaraa, muuten housut jäävät lähes kertakäyttöisiksi. Sopivaa resoria varastoista löytyi vain tuota vaaleaa lilaa. Ei ehkä paras mahdollinen väriyhdistelmä, mutta toimii...




Taitaa olla että seuraavaakin postausta saa odottaa kuukauden. Suunnitelmat ovat edelleen sitä tasoa, että ihan pikaisesti ei mitään valmistu. Tai voi olla että suunnitelmat muuttuvat...