sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Paasto päättyy

Olen myöhässä - pääsiäispostaustani on jo kaivattu. Sorry, uskolliset lukijat. Yritän nyt hyvittää viivästyksen korkojen kanssa.

Moraalipohdintoja olen käynyt itsekseni ja siellä täällä erilaisissa keskuteluissa. Perimmäiset salat eivät ole paljastuneet, mutta vähän uusia katsantokantoja asiaan kuitenkin sain. Ensinnäkin yksi tuskaani pahentava ajatus tuli esiin: minulla on ompeluhuone. Se vie meidän perheeltä paljon tilaa. Tytöillä voisi olla omat huoneet tai meillä voisi olla oikein vierashuone vaikka mummon vierailuja varten. Mutta nyt se on varattu mun käsityösotkuille.

Sitten yksi positiivinen ajatus: kun pystyn paljon korjaamaan, paikkaamaan, suurentamaan, pienentämään, tuunaamaan, virittämään ja mitä muuta vielä, niin "ostan" sillä itselleni vähän paremman omantunnon. Siis meillä kaikki vaatteet ja kodintekstiilit varmasti kestävät käytössä paljon pidempään kuin keskivertoperheessä.

Moraalin perimmäiseen olemukseenkin pääsin käsiksi. Kun pohdiskelin, että jos perustelen käsityöt mielihyvällä, niin samantien minkä tahansa asian voi itselleen perustella mielihyvällä. Tämän asian tiimoilta koin ahaa-elämyksen: tajusin että lähestymistapani oli insinöörin, enkä siis oikeasi miettinyt moraalia. Moraali on juuri sitä, mitä ei voi määritellä säännöillä, eikä sitä voi sovittaa universaaleihin karsinoihin. Moraalipohdinnat ja moraalin perusteella tehtävät päätökset ovat aina tapauskohtaisia. Sitä moraali siis juuri on: miten minä ratkaisen juuri tämän asian, juuri tässä ja nyt. Eli en voi yleistää käsityöpohdintaani mummojen potkimiseen ja lomalentoihin. Tämä taisi olla paastoni suurin anti, ja tätä havaintoa voinen soveltaa ja jalostaa myöhemminkin.

Edellisten lisäksi onnistuin myöntämään vielä itselleni yhden itsestäänselvyyden. Jos blogillani olisi paljon lukijoita ja kokisin, että töistäni pidetään ja ne inspiroivat muita, niin siinä olisi minulle jo runsaasti moraalista perustelua. Mutta koska blogini juurikaan ei herätä mielenkiintoa, eikä kukaan taida ymmärtää minun aivoituksistani paljon mitään, jää tämä tärkeä ulottuvuus puuttumaan. Olen miettinyt, että voisinko tehdä asialle jotain. Se, mitä ehdottomasti haluaisin parantaa blogissani, on valokuvien taso. Mutta kun minulla ei ole siihen puuhaan kummoisiakaan lahjoja, eikä meidän koti ole oikein "studiokelpoinen", niin valokuvien tason parantaminen olisi aikamoisen työn takana. Lisäksi tarkempien ohjeiden kirjoittaminen voisi tuoda uusia lukijoita, mutta kun en tykkää tehdä ohjeiden mukaan, en myös mielelläni kirjoita ohjeita. Mun ohjeet olisivat sitten tasoa: neulo, kunnes mitta on sopivat tms. No sitten tietysti muiden sähköisten kanavien aktivoiminen voisi auttaa. Facebookin kai sitä olisi mentävä. En kuitenkaan innostu sen tarjoamasta foorumista. (Jatkan Facebook-julkisuuden pohtimista omassa päässäni, katsotaan sitten).

Kaiken kaikkiaan en tullut paljon viisaammaksi tästä paastosta, mutta omia ajatuksiaan on kuitenkin hyvä ravistella välillä. Katsotaan, tuoko tämä ravistelu jotain uutta pitemmällä tähtäimellä.

Julkaisen tuonne edelle muutaman muun postauksen paaston aikana tekemistä töistä, mutta tässä julkistan viimeisen: Turhake, jota kyllä ihan varmasti aion ainakin kerran jossain käyttää.


No, pöh. Lanka loppui kesken!

Ei riittänyt vieläkään... Taidanpa antaa olla.


4 kommenttia:

  1. Jos turhakkeeseen (tämä oli vaatteelle antamasi nimi) tekisi eteen vuorin, sitä voisi käyttää kesäisenä puutarhahippavaatteena. Ruskettunut selkä jäisi charmantisti näkyviin.

    VastaaPoista
  2. Jos olisi kesä täynnä puutarhahippoja ja rajaton rusketus, niin ei tämä sitten turhake olisikaan:-D

    VastaaPoista
  3. Tykkään etupuolen kuviosta. Toimii hyvin. Entäs, jos kääntäisit takapuolen eteen joka toinen käyttökerta? Turhake olisikin bolero.

    VastaaPoista
  4. Hauskoja nämä pyörylät! Minäkin olen ajatellut virkata pyöreää kesäksi mutta ei ole ehtinut, jospa tänä kesänä onnaisi!

    VastaaPoista