Jälkikäteen jäin miettimään asiaa. Jos olisin naputellut kannettavaa tai piippaillut kännykän kanssa, en olisi saanut mitään huomautusta. Mutta kutominen tuossa tilanteessa jostain syystä häiritsi yli kaiken. Mitä tämä tarkoittaa? Käsityön harrastajien syrjintää vai mitä? Vai kotettiinko käsityö ylimieliseksi: "olen niin nopea että voin tässä ohessa tehdä jotakin niin turhaa kuin käsityötä..."? Siis netissä surfaminen tai puhelimella leikkiminen ei ole turhaa vaan pakollista, kiireellistä... En tiedä, en osaa tulkita.
Onko muilla vastaavia kokemuksia tai ajatuksia asiasta?
Puikoilla oli silloin ranteenlämmitin, jonka sitten lahjoitin (miespuoliselle) työkaverille. (Siitä onkin riittänyt hupia työpaikalla...!) Ajattelin että neulon vielä toisen ja lahjoitan tälle Muumi-mammakommentoijalle. Jos tämä henkilö jostain syystä sattuu lukeman tämän ja tunnistaa itsensä, totean että en ottanut kommenttia mitenkään henkilökohtaisesti. Päin vastoin, tämä tasa-arvoajatus on niin mielenkiintoinen, että kiitos siitä!
Jos ongelmana oli kilinä niin minä ehdottaisin heti puisia puikkoja jotka ei kilise. :-)
VastaaPoistaTosin en tiedä oliko se oikeasti se ongelma niinkuin sanoit itsekin. Monet ihmiset todella kokevat käsityöiden tekemisen ihan turhaksi hommaksi kun kaupastakin saa ja monesti halvemmalla. Raha kun on monesti se arvostuksen mitta. Käsityön tekijät voidaan helposti leimata just muumimammoiksi tai muuten hörhöiksi. Ikävää mutta totta. :-(
Mun kohdalle ei onneksi tuollaisia kommentteja ole tullut. Tosin mä luulen että mua pidetään jo muutenkin vähän omituisena ettei ne käsityötkään ole siihen kuin pieni lisä :-D
Mulla on muuten sulle haaste blogissani. ;-)
Minäkin ajattelin ehdottaa bambuisia puikkoja. Tottakai ruusupuisetkin on kivoja, mutta bambuisetkaan ei kilise;)
VastaaPoistaJoillakin kursseilla olen huomannut useampiakin käsitöitä tekeviä, tosin yritän kyllä tehdä aktiivisesti aina muistiinpanojakin, joten vain luppoaikoina kudon;)