Taas olet kunnostautunut farkkujen ompelemisessa. Vau! Minen tohdi edes yrittää. Miten lähti koulu sujumaan? Meillä lähti matkaan tokaluokkalainen ja jännitti häntä vaikka olikin jo tuttu luokka. Siitä se syksy sitten vissiin alkoi, huoh.
Itkettikö aitiä ekana aamuna? Itse ajattelin vuosi sitten varmaan tiristäväni muutaman kyyneleen, mutta eihän siinä touhussa ehtinytkään. =)
Mulla on systeemi, sekä kaavan tekemiseen että ompeluun. Siksi suunnileen tiedän, minkälaisia farkuista tulee - niin monta kertaa olen jo harjoitellut.
Tosi hyvin on koulu alkanut. Ei varsianisesti itkettänyt, mutta vähän oli haikea olo ja toisaalta jännittynyt. Vaatiihan koulu vanhemmiltakin suorituksia ja panostusta.
Mutta on ne tytöt jo niin isoja (ja välillä heittäytyvät ihan vauvoiksi...)
Olen pienten - no ei nyt enää niin pienten kaksostyttöjen äiti. Olen kovasti kiinnostunut slow life -aiheista. Haluan tehdä kaiken mahdollisen itse, siksi käsityöt ovat näkyvässä asemassa tässä blogissa. Sekaan on tarkoitus ympätä kirjoituksia ruoasta, ekologisuudesta, tanssista, Hakaniemen hallista, kasvimaan hoidosta ja tietysti lapsiperheen arjesta. Toivottavasti ajatukseni löytävät lukijansa - tekoni ovat löytäneet jo käyttäjänsä!
Taas olet kunnostautunut farkkujen ompelemisessa. Vau! Minen tohdi edes yrittää. Miten lähti koulu sujumaan? Meillä lähti matkaan tokaluokkalainen ja jännitti häntä vaikka olikin jo tuttu luokka. Siitä se syksy sitten vissiin alkoi, huoh.
VastaaPoistaItkettikö aitiä ekana aamuna? Itse ajattelin vuosi sitten varmaan tiristäväni muutaman kyyneleen, mutta eihän siinä touhussa ehtinytkään. =)
Mulla on systeemi, sekä kaavan tekemiseen että ompeluun. Siksi suunnileen tiedän, minkälaisia farkuista tulee - niin monta kertaa olen jo harjoitellut.
VastaaPoistaTosi hyvin on koulu alkanut. Ei varsianisesti itkettänyt, mutta vähän oli haikea olo ja toisaalta jännittynyt. Vaatiihan koulu vanhemmiltakin suorituksia ja panostusta.
Mutta on ne tytöt jo niin isoja (ja välillä heittäytyvät ihan vauvoiksi...)