Varvaslankoja

Eurokankaasta löytyi ihanaa tuplaraitakangasta: onteloneulos, jossa toisella puolella kapeammat raidat ja toisella leveämmät. Näitä oli pakalla eri värejä, mutta minun makuuni parhaiten sopiva löytyi palalaareista. En kyllä tiedä, oliko laatu sama, mutta hyvältä tämäkin tuntuu.

No sopiihan ne turkoosit helmet tähänkin...

Ostelin vähän virkkauslankoja, ja kun niitä rupesin sommittelemaan, tuli deja vu -fiilis. Elämässäni on ollut jakso, jolloin olen suunnitellut neuleita suomalaiselle teollisuudelle. Suunnittelin paljon erilaisia kuoseja, mutta muistan, että värien yhdistely oli aina hankalaa. Kun neulerakenteeseen yhdisti eri värejä, värit aina käyttäytyivät eri tavalla kuin kuvittelin. Eli väriyhdistelmien piti olla jotenkin "outoja", ennen kuin ne toimivat.
Nyt mulle kävi vähän samalla tavalla. Ostin lankoja, jotka kerällä näyttivät sopivan yhteen. Mutta kun rupesin virkkaamaan niitä tuohon (omakeksimääni?) rakenteeseen, eivät värit enää toimikaan. Tästä tulee kallis työ, kun pitää ostaa kaikkia mahdollisia värejä, jotta onnistuisin löytämään "sen oikean" väriyhdistelmän.