Kuukauden kuulumiset

No jopas, kuukausi siihen melkein meni, että sain jotain käsitöitä valmiiksi. Kyllä se työnteko valitettavasti vähän häiritsee... Arki hakee vielä muotoaan. Periaatteessa systeemi on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, mutta tuntuu että omaa aikaa ei ole ollenkaan. Ehkä rutiineissa on vielä hiomista. Ja ehkäpä elimistö oppii pärjäämään vähän vähemmällä unella kunhan alkukankeus ja alkustressi on saatu sulatettua. Mutta on kuitenkin ihana fiilis lähteä iltapäivällä töistä kävelemään kotia kohti: ihanaa palata kotiin ihanan perheen luokse.

Ehkäpä nämä viimeisimmät käsityöni ovat olleet (tilanteeseen nähden) vähän liian haasteellisia. Varsinkin tuo villatakki on mielestäni aikamoinen suoritus: koko malli täysin omasta päästä! Kyllä matikan osaamisesta vaan on jotakin hyötyä. Eli mallitilkun neulomalla, sitten tarkkaan laskemalla ja vähän onneen luottaen syntyi toimiva raglanhihavillatakki. Villatakissa kulkee mukana koko matkan ohut ruskea sukkalanka. Ja siinä sivussa improvisoidusti vaihdettu ruskea, punainen ja pinkki Vivaldi-mohairlanka. Suoraan puikoilta sovitettuna villatakki näytti tosi niukalta, mutta höyrytyksen jälkeen villatakki kasvoi yllättävän paljon. Nyt siinä on sitten kasvunvaraa, niin että ensi talvenakin saa tulla pakkanen.




Toisena työnä valmistuivat samettihousut. Päätin laittaa lahkeisiin resorit, jotta saan hallittua ylimääräistä pituutta. Housujen lahkeissa pitää olla kasvunvaraa, muuten housut jäävät lähes kertakäyttöisiksi. Sopivaa resoria varastoista löytyi vain tuota vaaleaa lilaa. Ei ehkä paras mahdollinen väriyhdistelmä, mutta toimii...




Taitaa olla että seuraavaakin postausta saa odottaa kuukauden. Suunnitelmat ovat edelleen sitä tasoa, että ihan pikaisesti ei mitään valmistu. Tai voi olla että suunnitelmat muuttuvat...