Poplareista pöksyt, pöksyistä pöytäristi...

Lähtökohta oli tämä: ystäväni Anu lahjoitti minulle kaksi lähes käyttämättömäksi jäänyttä poplaria. "Tee vaikka tytöille jotakin kivaa...", kuului toimeksianto. No, takkikangas on tarkoitettu ulkokäyttöön, vaikka ei nämä varmaankaan mitään vedenpitäviä ja likaahylkiviä ole. Tai tiedä vaikka tuo punainen olisikin. Se oli niin tiivistä kangasta, että ompelukoneen neula piti vaihtaa monta kertaa, kun aina vaan rupesi tulemaan hyppytikkiä. Enpä ole ennen sellaistakaan nähnyt.


Ja tässä lopputulos. Ulkohousuissa on trikoovuorit. Näin ne varmaankin tuntuvat ihanilta jalassa, mutta luistamaton, venyvä vuori hankaloittaa vähän pukemista. Pituutta housuissa on taas yllin kyllin - riittänee ensi syksynkin säärille.




Kävin tyttöjen kanssa lauantaina jumpassa. Siellä käytettiin mm. hernepussia. Monta kertaa minulla on ollut mielessä että pitää tytöille tehdä hernepussit, mutta jumpan innoittamana sain vihdoinkin pari aikaiseksi. Kankaat "lähinnä ompelukonetta lojuneita", ei siis sen suurempaa designia. (Mitä p...? Tahroja?)


Itselle taas trikoopaita. Jostain syystä olen ihastunut pitkähihaisiin trikoopaitoihin. Niitä on mukava pukea kaiken maailman tunikoiden ja villatakkien alle. Paidan kaulus on muuten tarkoituksella kiero, siitä tulee hauska ryppyefekti.

Ja vielä lopuksi: aina välillä minultakin kysytään, että mistä kaava on peräisin. Täältä on peräisin ainakin osa käyttämistäni kaavoista. Käytän tosi vähän mitään lehtien kaavoja tai muita valmiita kaavoja. Lastenvaatteiden perusmitoituksen olen kopionut jostakin, mutta aina kuitenkin muokkaan (ja muokkaan ja muokkaan) kaavaa johonkin suuntaan. Olen aikoinani opiskellut kaavoitusta Italiassa, joten menetelmä ei ole "virallinen" Suomessa käytettävä, mutta kyllä sillä hyvin saa mittojen mukaan tehtyä. Valkoinen kaavapaperi valkoisella pöydällä valkoisessa huoneessa on vähän tylsä, mutta kaavan tekeminen niiiiiin ihanasti kutkuttaa (insinöörin) aivoja.