Moraali pitää

Ei mitään turhia hömpötyksiä, vaan tiukkaa asiaa: isännälle säärystimet (eripariset) ja lapaset (jotka vielä odottavat päättelyä ja pesukonetta). Kuvausrekvisiittana navettakeittiölöytö: aito vanha huivi, joka todellakin löytyi jostain navetasta. Pesin sen ja totesin, että värit ovat paikoitelleen haalistuneet, mutta näin se oli vaan muuttunut entistä mielenkiintoisemmaksi.

Askartelua, p**kartelua

Minä en askartele. Jos minulla olisi aikaa askarrella, niin sitten en voisi ikinä valittaa aikapulaa. Askarrellen ei voi tehdä mitään tarpeellista/hyödyllistä. Askarrellen tehdään vaan jotain kivaa ja nättiä. Ja askarteluun kuuluu kiiteänä osana liima. Minä en pidä liimasta (enkä muista kemikaaleista). Ommellessakin välttelen liimakankaita niin paljon kuin mahdollista. Eihän ne koskan toimikaan...
Poikkeus vahvistaa säännön: Joulun lahjapaketeista oli jäänyt lojumaan hamppunyöriä. Eihän sitä nyt voi roskikseenkaan heittää.

Hyllyn reunalle oli unohtunut myös joku tyhjentynyt maratonlisäravinnepurkki. Ja löytyyhän meiltä eri keeperiä...

Ja sitten löytyi yksi pariton 2:n pitkä puikko. Mihin se lienee kaverinsa hukannut.

Huiville kanssa kaveri. Tämä tekniikka vaatii vielä hiomista - huivi-myssy-yhdistelmä ei ole täysin onnistunut (vaikka pinta kaunis onkin) (huivi siis edellisessä postauksessa).

Kaurapuuron jämät eivät olleet jouluisia vaan eilisiä. Käytin ne peltisämpylöihin. (Ei muuten ole helpompaa konstia tehdä leipää!)

Voi, apua! Tein askartelu-tunnisteen...

Neuloako vai virkata?

No, näin miettii taas insinööri, ja keksii miten laittaisi lankaa mutkalle.

Ensin neulotaan: kolme oikein - yksi nurin. Antaa mennä pari metriä...

Nyt pitää purkaa... Puran joka toisen kolmen silmukan ryhmän.

No niin, sitten virkataan. Huom. virkkaan aina kaksi lankaa yhteen silmukkaan. Näin virkatuista silmukoista tulee muhkeampia kuin neulotuista.

Kas näin!

Sovitusnukke tarkenee hyvin. Ja näyttää hyvältä. Lanka on Rowan, creative focus worsted, 75% villaa, 25% alpakkaa.

Huom. jotta tämä onnistuu niin huivin alussa ja lopussa pitää vähän funtsia. Itse temppuilin vähän päättelysilmukoilla ja langankierroilla, mutta en ole vielä keksinyt, mikä olisi paras tyyli aloittaa ja lopettaa. Mutta hällä väliä, kun keskikohta on kaunis!

No onkos tullut kesä...?

Joulun ajoitus on surkea. Miksi joululahjat pitäisi tehdä ennen joulua, kun joulunpyhinä olisi aikaa tehdä vaikka mitä?
No, en nyt ole tehnyt "vaikka mitä", mutta jotain kuitenkin: kesäväriset yöpaidat...

...ja ällölällökaverit edellisille säärystimille.

Toi nukkekin taitaisi tarvita sukan...

Tonttuilua

Joulunalusaika on ollut kiireistä ja täysin epäluovaa. Kai meille jonkinlaisen joulutunnelman kuitenkin olen onnistunut luomaan.

Pipareita (hups, enpäs ota meriittiä itselleni, tytöt leipoivat, tosin minä olin tehnyt taikinan):

Tonttulakkeja:

Jouluvaloja:

Joululahjoja (sekä isännälle että itselle):

"Kuule, kulta..."

Meidän perheen joulumotto: Paras juhla on arki ilman kiirettä. Parasta juhlaa toivotan kaikille lukijoillekin!

Väsyneet sääret

Piti esitellä mustat housut, mutta sitten purinkin ne... Ehkä palaan asiaan kun olen saanut ne taas kursittua kokoon ja muokattua vähän istuvammiksi.

Sen sijaan peiton alta pilkistävät sääret, joita lämmittävät hätäaputöinä tehdyt säärystimet. Vietimme pitkän itsenäisyyspäiväviikonlopun mummolassa, ja olihan siellä ihan pakko olla jotain käsityötä. Vartti ennen junan lähtöä kaivoin esiin jämälankoja ja pakkasin mukaan. Olin kyllä vähän suunnitellut tekeväni tytöille säärystimet: jalkapalloharjoituksissa voivat joskus olla ihan paikallaan. Itse käytän työmatkakävelysäärystimiä, jotta lahkeet eivät kastu lumessa. Tytöt kävelevät "työmatkansa" haalareissa tai toppahousuissa, mutta voihan tuo lumisuojatarkoituskin olla joskus ajankohtainen tytöilläkin. Torireissulla vaikka...

Bongailepa siis säärystimiä Hakaniemen torilla!

Puolikuukakku

Villatakkiin hävitin osan siitä kid-mohairista. Seuraksi laitoin vaaleanpunaista Nalle-lankaa. Taas tämä piti tehdä ilman ohjetta ihan vaan mutu-tuntumalla. Kaula-aukko jäi vähänsen liian isoksi, mutta pikku virkkaustempulla villatakin saa hyvin pysymään päällä. Eli villatakista tuli nätti, toimiva ja ihan mieluinen.

Viime talvena neuloin yhden vähän vastaavan villatakin. Tästä tuli nyt sitten kaveri viimetalviselle...

Vaikka meillä kaikki tykkäävät hyvästä ruuasta ja leivonnaisista, on meillä vähän toisistaan poikkeaviakin makuja. Minä ja toinen tyttö tykätään kuorrutuksesta porkkanakakun päällä, mutta mies ja toinen tyttö eivät. Siksi siis tein puolikuukakun. (Olisihan sen voinut nätimminkin tehdä - valokuvassa kun näkyy kaikki. Syömistä ja makua epätasainen kuorrutus ei haittaa.)